// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: no names @ grand rapids art museum, michigan, usa 12.9.-14.10.2018

no names is a performance-installation that creates an intimate platform for communication between two people. the installation consists of a light bulb attached to a microphone stand, a chair, and headphones. unknowingly, by encountering the installation, a visitor becomes connected with a stranger. their conversation remains private. coincidently, the scene becomes a performance to those surrounding and observing the conversing participant. 

www.niskanensalo.com/no-names

supported by: frey foundation, Frame Contemporary Art Finland


video: mark niskanen


talktome.jpg

// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: talk to me @ helsinki festival, finland, 18.8.-1.9.2018

Talk to Me consists of a digital screen, a chair, headphones and a microphone. “please sit down and put the headphones on” is written on the screen. When a passer-by puts on the headphones, the text disappears and the screen starts reacting to the person’s voice as a solid color (ie. magenta). Through the headphones, the participant hears the voice of another person, which is seen on the screen as another color (ie. green). The participant soon realizes that the screen is a portal to a distant place.

www.niskanensalo.com/talk-to-me/


photo: mark niskanen


lakejonsflowstage1.jpg

// stage design with markus kontiainen, eino manner, mark niskanen, jooel jons


lake jons @ flow festival, main stage, helsinki, 11.8.2018


photo: jani-matti salo


// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: when i’m gone, please delete my voice memos @ art quarter budapest, hungary, 31.5.2018

when i’m gone, please delete my voice memos is a performance-installation composed for light and sound, which is based on interferences of a skype conversation and on voice memos recorded on cell phones.

The project has been supported by Trafó House of Contemporary Arts, Art Quarter Budapest and TelepART. 
Production management by Let it Be! Art Agency. 


miten koukuttava ja inhimillinen onkaan elävä valoa sykkivä mikrofoni, kuinka lähellä onkaan brooklynissä asuva keskustelukumppanini. pieni ihme. intiimi keskustelutila muotoutuu keskelle ei mitään – katolle, josta aukeaa näkymä etäällä olevaan budapestin keskustaan ja tonavaan. asettauduin toisten äärelle. poissaolevat ovat läsnä. (hanna helavuori 7.6.2018) https://www.tinfo.fi/fi/mita_teatterilla_voidaan_tehda_  


video: 235 AIR


NiskanenSalo-ManaResidency2018.jpeg

// recidency with mark niskanen, mana contemporary, jersey city, nj, usA 7.3.-1.5.2018


nonames_casa_net.jpg

// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: no names @ casa gallery, new york, usa, 24.3.2018

no names is a performance-installation that creates an intimate platform for communication between two people. the installation consists of a light bulb attached to a microphone stand, a chair, and headphones. unknowingly, by encountering the installation, a visitor becomes connected with a stranger. their conversation remains private. coincidently, the scene becomes a performance to those surrounding and observing the conversing participant. 

www.niskanensalo.com/no-names


photo: mark niskanen


// lighting and video design with mark niskanen


pipsa lonka: second nature @ teater viirus, helsinki, 3.3.-11.5.2018

The gaze of foreign species is what defines us as human, gives us the correct coordinates. How could they ever be communicated in our own language? It is only in the eyes of a stranger that we can read who and what we are.

– Leena Krohn, Datura


direction: anni klein, set & costume design: laura haapakangas, sound design: heidi soidinsalo, lighting & video design: jani-matti salo and mark niskanen, actors: oskar pöysti, maria alroth, martin bahne, iida kuningas


reviews:

Longan esseistinen, vahvojen kuvien ja näennäisesti pienten, mutta hiljalleen volyymiaan kasvattavien havaintojen näytelmä tulkitaan Anni Kleinin ohjauksessa, Heidi Soidinsalon äänisuunnittelussa ja Laura Haapakankaan sekä Jani-Matti Salon ja Mark Niskasen visualisoinnissa tarkkojen kohtausten keskusteluksi. ☆☆☆☆☆ (maria säkö, helsingin sanomat 7.3.2018 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005594915.html

Tämän kenties merkittävimmän nykytekstin kantaesitys, Den andra naturen Viiruksessa (ohjaus Anni Klein, äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo, valosuunnittelu Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen, lavastus- ja pukusuunnittelu Laura Haapakangas) tekee suvereenilla minimalistisella taituruudella ja herkkyydellä kunniaa tekstin luonnolle. Siinä, missä eläinolennon katse kohdistuu meihin kirkkaana, ihminen näyttäytyy esityksessä epämääräisenä, usein kuin teurastamon muoviseinien takaa, naamio kasvoillaan, ääni ja ruumis äänen lähteenä erotettuna toisistaan playbackaamalla. Tämä auditiivis-visuaalinen kylmä kliinisyys kehystää julmuuden ja kärsimyksen variaatioita. Mutta sen esityksellinen ele ei sorru saarnaamaan. (hanna helavuori, http://www.tinfo.fi/fi/Huomio_sukupuolittuneisiin_toimijuuksiin

https://www.hbl.fi/artikel/traffande-och-tragiska-episoder-om-var-art/

https://svenska.yle.fi/artikel/2018/03/05/teaterrecension-den-andra-naturen-en-vacker-pjas-om-en-solkig-varld

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/21/viirus-teatterin-toinen-luonto-on-maaginen-ja-hyytava-kuvaus-ihmisen-suhteesta

http://www.lily.fi/blogit/algo-nuevo/den-andra-naturen

https://www.vastranyland.fi/artikel/intelligent-noje-pa-viirus/

http://www.nytid.fi/2018/03/apati-som-lamnar-djupa-avtryck/

http://mustekala.info/kritiikit/tappamisesta-den-andra-naturen/


cbr-2x.jpg

// lighting and stage design with matti pentikäinen


ceebrolistics @ tavastia, helsinki, 19.1.2018


photo: jani-matti salo


paperitxkuusistoxkosminen.jpg

// lighting and stage design


paperi t x pekka kuusisto x samuli kosminen @ savoy theatre, helsinki, 31.12.2017 

sound: teemu korpipää, ilari suonpää (monitors), lighting and stage design: jani-matti salo


photo: jani-matti salo


nonames_artbasel1-2x.jpg

// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: no names @ miami art week, mana contemporary, 7.-10.12.2017

no names is a performance-installation that creates an intimate platform for communication between two people. the installation consists of a light bulb attached to a microphone stand, a chair, and headphones. unknowingly, by encountering the installation, a visitor becomes connected with a stranger. their conversation remains private. coincidently, the scene becomes a performance to those surrounding and observing the conversing participant. 

www.niskanensalo.com/no-names


photo: mark niskanen


// lighting design


mikko hynninen, eeva muilu, jaakko pietiläinen, jani-matti salo, antti salminen, riikka thitz, masi tiitta and elina vainio: pet @ kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 6.-13.12.2017

the project is an attempt to contemplate on the experience of plastic. 


photo: jani-matti salo, jaakko pietiläinen


pyhakaaos3-2x.jpg

// lighting design


Holy Chaos @ SIC gallery, helsinki, 30.11.-2.12.2017

working group: sauli sirviö, elina izarra, are nikkinen, niroz haji, sawuli, iita järn, jani-matti salo, mark niskanen, tomi visakko, liisa raevaara, marjo savijärvi, annika turunen, jonna malaska, katja orpana, laura ihalainen

supported by: kone foundation


photo: jani-matti salo


m_albumrelease-2x.jpg

// LIGHTING DESIGN


M ALBUM RELEASE @ ELMUNBAARI, HELSINKI 5.10.2017


PHOTO: JANI-MATTI SALO


onakamu_qlivelab.jpg

// lighting and video design


ona kamu @ g livelab, helsinki 29.9.2017


photo: jani-matti salo


fdio_haastattelu.jpg

// interview


finnish dance in focus 2017-2018


cirkor-jani-matti-salo-1.jpg

// lighting design


cirkus cirkör - under @ dansens hus, stockholm, 3.-15.10.2017

direction: olle strandberg, scenography: tami salomon, costume design: lena lindgren, lighting design: jani-matti salo, sound design: andreas tendblad, dramaturgy: bodil persson, graphic design: sepidar hosseini, producer: sara de vylder


reviews:

på scenen ligger ett gigantiskt tyg - en luftballong eller fallskärm som glöder likt lava i jani-matti salos ljussättning. (anna ångström, svenska dagbladet 4.10.2017) 

scenografi och ljussättning är smart och effektiv. (örjan abrahamsson, dagens nyheter 16.9.2017) 

hår, på västerås teater, en tittskåpsteater byggd för klassiska talpjäser i början av förra seklet, pressar cirkus cirkör in vårldens stormar med sin enorma scenografi, sin utmanande dramaturgi, sin håftiga ljusdesign, sin suggestiva musik och sin enastående cirkuskonst. (birgit ahlberg-hyse, vlt 15.9.2017) 

 

on tour:

14.9.-24.9.2017 västmanlands teater, västerås
3.-15.10.2017 dansens hus, stockholm
21.10.2017 hallunda folkets hus, stockholm
26.-27.10.2017 jatka 78, prague, czech republic
7.11.2017 vara konsertuhus, vara
10-12.11.2017 stora scen, göteborg
21.-23.11.2017 festival les boreales, france
5.-6.12.2017 gävle teater, gävle
8.-9.12.2017 ytterjärna kulturhus, ytterjärna
14.-16.12.2017 eskilstuna teater, eskilstuna
26.-29.12.2017 västmanlands teater, västerås


photo: jani-matti salo


// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: palmudisko @ urb festival, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 2.-10.8.2017

palmudisko is an installation that consists of video projection, audio, and a palm tree. the museum visitor is invited to play music of their choice for the palm tree. the visual environment and the movement of the palm tree reacts to each visitor's songs.

www.niskanensalo.com/palmudisko

 

photo: mark niskanen


// stage and lighting design


biniyam - baby we changing culture @ urb festival, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 9.-10.8.2017

music: biniyam, music: jaska stenroth, visuals: dermot gallagher, sound: joonas pehrsson, stage and lighting design: jani-matti salo


photo: simo karisalo, jani-matti salo


urblab1-2x.jpg

// workshop with mark niskanen and sebastien ramirez


sebastien ramirez, mark niskanen & jani-matti salo: urb lab @ museum of contemporary art kiasma, helsinki, 19.-22.6.2017

urb lab is a platform for artists-in-residence to experiment, research and play with new ideas and concepts. urb lab offers space that encourages new ways of thinking and doing while eliminating the constraints of production pressure. it also creates a unique opportunity for the public to observe the development of new works and to see artistic processes behind the scenes.

http://www.urb.fi/urb17/urb-haastattelu-jani-matti-salo/


photo: mark niskanen


// installation with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: no names @ hangö teaterträff, hanko, 8.-10.6.2017

No Names is a performance-installation that creates an intimate platform for communication between two people. The installation consists of a light bulb attached to a microphone stand, a chair, and headphones. Unknowingly, by encountering the installation, a visitor becomes connected with a stranger. Their conversation remains private. Coincidently, the scene becomes a performance to those surrounding and observing the conversing participant. 

www.niskanensalo.com/no-names


photo: mark niskanen


ars17-2x.jpg

// lighting design with heikki paasonen


ars17 exhibition @ museum of contemporary art kiasma, helsinki, 31.3.2017-14.1.2018

ars17 is a major exhibition of international contemporary art on the theme of digital revolution. the exhibition showcases artists of the new millennium and offer a fresh approach to contemporary art by also expanding the viewing experience into the online realm.

lighting design: heikki paasonen & jani-matti salo


photo: finnish national gallery / pirje mykkänen


onakonsertti.jpg

// lighting design with mark niskanen


ona kamu - se kaikki jää -album release concert @ WHS teatteri union, helsinki 31.3.2017

ona kamu, kalifornia keke
lights: mark niskanen & jani-matti salo
sound: ilari larjisto


photo: jani-matti salo


pyramidi_tila2-2x.jpg

// spatial, lighting and video design


ona kamu kollektiivi: pyramid @ pannuhalli, zodiak - center for new dance, helsinki, 25.1.-2.2.2017

Ona Kamu Kollektiivi's Pyramid is the third and final part in a trilogy of performances launched in 2010. It centres on electronic music, motion and light. The music heard in Pyramid is composed of ultrasound, infrasound and electromagnetic waves recorded inside and on top of the Bosnian pyramids.

direction, music, text, motion, singing: ona kamu, motion and singing: janne marja-aho, spatial design, lighting and video design: jani-matti salo, sound design: jussi matikainen, costume design: tiina kaukanen, recording of the pyramids: heikki savolainen, producer: ulrika vilke

supported by: kone foundation

 

reviews:

Kaapelitehtaan Pannuhallissa yleisö saa asettua säkkituoleihin keskelle tilaa, jossa Ona Kamu ja tanssija Janne Marja-aho liikkuvat. Siten pääsee myös osalliseksi Jani-Matti Salon valoteoksesta, joka tuntuu piirtävän esiin äänen väreilyt, spiraalit ja nykäykset, ikään kuin infraäänien ja sähkömagneettisten aaltojen nuotit. Huumaavaa, miten ne täydentävät toisiaan. Korkealta katosta lähtee ohut valokeila, joka levenee alaspäin. Aivan kuin koko esitys tapahtuisi pyramidin sisällä, sen parantavissa pohjakerroksissa. (...) Pyramidi-esitys ei kuitenkaan jää vain epämääräiseksi oleiluksi materiaalin kanssa, vaan koen, että esitys on itsessään vahva statement tieteen älyllisen uteliaisuuden ja taiteen unelmoivan voiman puolesta. Mielenkiintoista on myös ajatella Pyramidia suhteessa Zodiakin viime vuoden viimeiseen ensi-iltaan, Flashdanceen, jossa siinäkin liikuttiin installaation, tanssin ja valo- tai ääniteoksen välimaastossa. Siinä tarkasteltiin pimeyden mahdollisuuksia. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 27.1.2017) 
http://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000005061870.html

Gruppen Ona Kamu Kollektiivis storstilade men tillika intima och tilltalande Pyramidi, har elekrtonisk musik, ljus och rörelse som bärande element. Helheten är performanslikt framväxande men musikmässigt genomkomponerad. I uppspelet möts scen och publik mindre konventionellt och avsiktligt på ett inkluderance sätt. Pannhallen har gjorts till en klubbliknande miljö där publiken får röra sig fritt, såväl bland flankernas stolrader som själva scenens säckstolar. Publikens sporadiska rörelse och medvetenheten om eller upplevelsen av de andras reaktioner, blir en del av föreställningen. Den elektroniska musiken, med registrerat material från arkeologisk forskning av pyramiderna i Bosnien som utgångspunkt, blir ett slags stomme. Den resonerar i Jussi Matikainens ljuddesign, i Jani-Matti Salos rums- och ljusdesign, i Ona Kamus och Janne Marja-ahos sceniska agerande - och i publikens benmärg och medverande. Pulsen och incitamentet till 'rärelsen överallt' kommer tydligt från musiken. Tidvis blir det klart påtagligt i ljussättningen men sina skulpturala former och kalejdoskoplikt växlande mönster eller i Janne Marja-ahos och Ona Kamus fysiska agerande, tidvis mera subtilt, som något man kanske bara anar sig till. Ljusdesignen är lika markant som mångsidig och en upplevelse redan i sig. De växlande mönstren i svart-vitt färgar scen och publik i till exempel rutor, ränder, prickar, vågor, strålar eller kaskader. Frasen 'allt går som av sig själv' som spelas upp som en del av ljudvärlden, blir för mig ett slags nyckel till hela föreställningen. Helheten framstår motiverad och otvungen på ett sätt som gör att man även som åskådare lätt öppnar sig och blir mottaglig. Möjligheterna för avläsning är många och de växlar fint under föreställningens gång. (Jan-Peter Kaiku, HBL, 27.1.2017) 

Olemme todellakin kuin pyramidin tai salaisuuden sisällä, todistamassa eri taiteilijoiden luovuuksia. Ääni, valo ja liike ovat omia teoksiaan Kollektiivin teoksen sisällä, eri huoneita pyramidin uumenissa. Katsojalla on vapaa liikkuvuus näyttämötilassa, ja teosta havainnoikin helposti liikkumalla eri taiteilijoiden rekisterien välillä. Kukin tekijä kommunikoi taiteellaan niin yksityiskohtaisesti, että kokijan aistit uppoavat kunkin muodon sisälle ajoiksi. Samalla kokemus rakentuu innostavan hätäiseksi; aivan kuin olisi seikkailupelin tai tehtävän sisällä, missä on rajallinen määrä aikaa ratkaista pulma, jonka johtolankoja näyttämöelementit ovat. (...) Näyttämön kolme pääelementtiä; valo, ääni ja liike istuvat hyvin hajanaisesti yhteen riviin. Ne kiertävät kukin vaikuttavana teoksenaan yhteisen teosnimittäjän ympärillä planetaarisessa yhteydessä, mutta eivät asetu täydelliseen linjaan keskenään, yhteen tajunnanräjäyttävään kompositioon. Ne ikään kuin vastustavat yhdistymistä, mutta rakentuvat silti kohti yhteistä ylempää suuntaa. Ne hiipuvat näyttävästi pyramidinsa sisäiseen avaruuteen kuin yhdessä pidetty salaisuus.(Niko Hallikainen / Okulaari 1.2.2017) http://www.zodiak.fi/paivakirja/2017-02/okulaari-salaisuuden-maisemassa

Kumisevat bassojytinät ja särisevät äänimatot yhdistyvät mustavalkoiseen valokerrontaan, joka muuttaa tauotta areenan näyttämökuvaa. Laatikkokuviot rikkoutuvat sähköä väriseviksi langoiksi, kunnes energiaa ritisevä verkosto hajoaa ja tilan keskelle syttyy valkoista valoa sykkivä kehä. Taivaaseen ulottuvan valopyramidin suojassa esiintyjät kohtaavat erotakseen jälleen. Lopulta valoaallot huuhtovat mustan ja valkoisen, valon ja pimeän pois. (Raisa Rauhamaa, Teatteri ja Tanssi 2/2017) 

Olen harvoin tuntenut olevani oikeasti 'sisällä' jossain teoksessa. Toisaalta se on ollut myös tietoinen valinta - olen seurannut esityksiä mielelläni ulkopuolisena tarkkailijana. Onneksi uskoin etukäteisinfoa ja vaihdoin paikkaa pois pimeästä tilan reunoille asetetuista tuoleista valoilla rajattuun esitystilaan. Silloin iski kuin tuhat wolttia, koska samalla hetkellä tapahtui myös muutos tanssijan liikkeen volyymissä, valoissa ja äänissä ja minä pääsin sen sisään. Teoksen visuaalinen ja äänimaailma nielaisivat sisäänsä hyvällä tavalla. Jani-Matti Salon hienot valot olivat kuin valkoisen kohinan aaltomuotoja. Välillä ne taas muistuttivat 1960-luvun op-kangasta, joka väreili ja liikkui mattona ihmisten yllä ja lattialla. Hetkittäin olo oli kuin television lumisateessa, myrskyn silmässä tai sydänkäyrän sisällä, kun Ona Kamu ja Janne Marja-aho liikkuivat äänien ja valon sykkeen tahdissa ja siihen reagoiden. (Aino Kukkonen, Teatteri ja tanssi) http://www.teatteritanssi.fi/8813-sykkivan-pyramidin-sisalla

 

photo: jani-matti salo


tete_manabsmt_3-2x.jpg

// performance with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: tête-à-tête @ mana contemporary, mana bsmt, jersey city, usa, 17.12.2016

tête-à-tête ('involving or happening between two people' or, literally, 'head-to-head') is an improvisatory, multi-modal live performance, which derives many of its components directly from each space where it is performed. 

supported by: the finnish cultural foundation

www.niskanensalo.com/tete-a-tete/


photo: mark niskanen


// lighting design with samuli laine


wauhaus: flashdance @ zodiak - center for new dance, helsinki, 7.12.-20.12.2016

the starting point for flashdance was the viewer's sense of sight and its destabilization. we wondered, what would happen to the performance experience when the main sense one normally uses to take in performances is disturbed. 

flashdance takes place in shadows, in a dim light. in the performance darkness opens up a potential space in which the audience's personal boundaries and sense of time and space dissipate. the audience is faced with the limits of their ability to see and the boundless terrain of their imagination. 

at the centre of flashdance is a giant black garbage bag that the dancers operate from the inside. the uniform surface of the bag creates a single creature, an organism of shared agency. flashdance is a strongly audiovisual experience that challenges the audience to encounter the performance with all of their senses. 

from the outside, we cannot know what the inside is like, and standing in the light, we cannot see into the darkness. in our society, which is penetrated by light and control, flashdance evokes that which is mysterious and unconscious. 

on stage: hanna ahti, wilhelm grotenfelt, johannes purovaara
off-stage: laura haapakangas, anni klein, samuli laine, jarkko partanen, jani-matti salo, heidi soidinsalo

 


reviews:

flashdancessa luodaan vaikuttava tila, jossa katsojat kohtaavat pimeyttä, heidän näkökenttäänsä rajoitetaan ja häiritään. (...) flashdancessa pimeys antaa mahdollisuuden kokea jotain muuta kuin itsestään selvää. (maria säkö, helsingin sanomat, 9.12.2016) 
http://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000004998713.html

utgångspunkten är enkel men snudd på genial. (...) vad som exakt sker där under skynket, hur effekterna riktigt skapas, förblir en gåta. men rum, ljus och ljud används underfundigt. tänk att mörker kan vara så mångsidigt, rymma så många skuggor, djup och kontraster! (isabella rothberg, hbl, 10.12.2016) http://www.hbl.fi/artikel/lysande-scenkonst-i-morkret/ 

one of the most memorable performances of 2016. (esitys-lehti 30.12.2016) 

installaation valot ja äänet olivat hivelevän hienosti toteutettuja. (raisa rauhamaa, teatteri ja tanssi 1/2017) http://www.teatteritanssi.fi/8770-muovin-hienot-muuvit/ 

http://www.zodiak.fi/paivakirja/2016-12/okulaari-aina-pimeassa


on tour: 

4.-8.12.2017 kanuti gildi saal, tallinn
5.-6.7.2018 baltoscandal, rakvere, estonia


photo: katri naukkarinen, jani-matti salo


// lighting design


noora dadu: fail @ baltic circle -festival, kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 17.11.2016 - 13.1.2017

"in spring 2015, i created a performance for theatre takomo in helsinki. it was entitled my palestine, and in it i solved the crisis between palestine and israel. unfortunately, i forgot to tell the involved parties about the solution, with the result that the occupation, siege and violence continue to this day. i cannot say the performance was a success, but i nevertheless wanted to make a sequel. this is that sequel".
– noora dadu

the title of the piece is fail. it is all about failure. no one who has achieved illumination has even been able to share their experience. no words ever truly hit their mark. the only truth is in being wrong and misunderstood. fail is a confession and a tribute to failure.

script and direction: noora dadu, on stage: noora dadu, eeva semerdjiev, visitors: emilia kokko aka turiseva tissi, teemu mäki, pauliina feodoroff, spatial design: jaakko pietiläinen, lighting design: jani-matti salo, sound: joonas pehrsson, dramaturgical support: teemu mäki, video: jonatan sundström, mask: riikka virtanen, eeva's costume: linda jännäri


reviews:

fail - virheellinen esitys sekä circon maneesissa esitetty hype-kollektiivin toteuttama, sara mellerin ohjaama ja käsikirjoittama father fucker ovat visuaalisuudellaan, lavastukseltaan ja videosuunnittelultaan tyrmäävän hienoja. (maria säkö, helsingin sanomat, 21.11.2016) 

one of the most memorable performances of 2016. (esitys-lehti 30.12.2016) 

☆☆☆☆☆ (voima, tuomas rantanen, 4.1.2017) http://uusi.voima.fi/blog/kulttuuriartikkeli/noora-dadun-failissa-epaonnistuminen-on-kaukana/ 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/30/noora-dadun-hakellyttava-fail-armollinen-ja-ankara-esitys
https://www.hbl.fi/artikel/vi-ar-alla-bristfalliga/
http://www.kujerruksia.fi/2016/11/lavalta-fail-virheellinen-esitys-kiasma.html


on tour:

6.7.2017 kajaanin runoviikko, kajaani
4.-11.3.2019 the finnish national theatre, helsinki


photo: jani-matti salo, finnish natiotanal gallery / petri virtanen


// performance-installation with kasperi laine, ville seppänen and heidi soidinsalo


kasperi laine, jani-matti salo, ville seppänen, heidi soidinsalo: sound of music (in a box) @ väs30v, suvilahti, helsinki 5.11.2016

weathered and burning piano, microphones

www.containedmusic.fi


photo: jani-matti salo, petri tuohimaa


aallot1-2x.jpg

// lighting design with heikki paasonen


eeva muilu: 〰 〰 〰 @ moving in november -festival, zodiak - center for new dance,helsinki, 28.10.-3.11.2016

"i am fascinated by the vast potential that dance has on opening of an experiential and non-verbal realm, the sensory experience of the bodies as well as their transforming ability. we have wished to forget where the brain resides and that we consist of body parts. to rethink ourselves, blur our boundaries, merge and become a part of the ”whole".  – eeva muilu 

the artistic process of eeva muilu's latest work 〰 〰 〰 is inspired by a search for a dance, which is not directed by the choreographic mind, but which emerges from a different place – from the ability to listen and create space for the body. the starting points of the creation are questions related to the work of the dancer, to the creation of movement and the creative process itself. in the dreamvision of the performance the dancers are part of a lively stage, one that vibrates and caresses.

direction: eeva muilu, dance: joona halonen, anne hiekkaranta, anni koskinen, spatial design: kaisa rasila and veera-maija murtola, sound design: mikko hynninen, lighting design: jani-matti salo and heikki paasonen, costume design: emilia eriksson, producer: riikka thitz


reviews: 

yhtä lailla materiaaliselta vaikuttaa valo, joka tuntuu lämpönä ja hyväilee vartaloita. (...) teos ei hae harmoniaa vaan antaa kehojen, äänien ja valojen töröttää näyttämöllä. lopun kompromissittomuus muljauttaa tanssiteoksen vielä uusille urille. ei synny kaaosta eikä harmoniaa vaan jotain aivan uutta tapaa olla. välähdys tulevaisuudesta, siitä, miten voisimme olla ja hahmottaa maailmaa uudella tavalla. (maria säkö, helsingin sanomat, 31.10.2016) 

tanssin ja äänimaailman lisäksi pehmeät valot luovat tunnelmaa harmaaseen, pelkistettyyn tilaan. (...) muilu on kerännyt ympärilleen huipputiimin, joka onnistuu tehtävässään vietellä yleisö maailmaansa pienin, huomaamattomin teoin. (sara nyberg, teatteri& tanssi, 7/2016)

http://www.zodiak.fi/paivakirja/2016-10/okulaari-aallot-vareet-virrat

 

photo: jani-matti salo


kemi_setti18-2x.jpg

// set and lighting design


antti hietala: kevyttä mielihyvää @ q-teatteri, helsinki, 15.9.-13.12.2016

script & direction: antti hietala, dramaturgy: jani volanen, actors: tommi korpela, minna haapkylä, jussi nikkilä, jani volanen, pia andersson, set & lighting design: jani-matti salo, sound design: johanna storm, costume design: pirjo liiri-majava


reviews: 

q-teatterin kevyttä mielihyvää tarjoaa katsojalle sitä, mitä otsikko lupaa. enemmänkin, vaikka odotukset antti hietalan ihanat ihmiset -kantaesityksen (2014) jälkeen ovat varsin korkealla. hietala sai tuolloin lea-palkinnon vuoden parhaasta näytelmäteoksesta, jani-matti salo taas palkittiin valosuunnittelusta ja lavastuksesta. kokonaisteos tekee jälleen vaikutuksen - näytelmä ja näyttämöllepano kulkevat käsi kädessä, tyylillä. (...) sama mielihyvä leijailee q-teatterin tyylipuhtaalla näyttämöllä. kohtaukset limittyvät toisiinsa suggestiivisten valopallojen ja värien hehkussa. (marketta marttila, teatteri& tanssi, 6/2016) 

kaksi vuotta sitten q-teatterissa sai ensi-iltansa antti hietalan ihanat ihmiset. nyt ensi-iltaan tullut kevyttä mielihyvää muistuttaa sitä monella tavalla, ultratyylikkäästä näyttämökuvasta lähtien. jani-matti salon lavastus kertoo näytelmästä jo ennen kuin yhtään repliikkiä on lausuttu: se on tätä päivää kaikessa vaaleudessaan, hillitty ja kliininen. ja kun näytelmä sitten alkaa, luo vuoroin punaisena ja kirkkaana palava suuri pyöreä valaisin merkkivalon kohtauksiin, jotka on viipaloitu samalla lailla tarkkarajaisen toistuviksi kuin kehysmäisen seinärakenteen reunat. (sanna kangasniemi, helsingin sanomat, 17.9.2016) 

viitteellisen viileää, hyvin toimeentulevien ihmisten trendikotia huuhtovat kohtausten vaihtuessa valaistuksen polttavan epätodelliset värit. (soila lehtonen, aamulehti, 17.9.2016) 

valosuunnittelu oli tosi tosi tärkeässä roolissa, kiitos siitä jani-matti salo. punainen ja sininen valo vuorottelevat, kertoen ehkä jotain siitä missä ollaan. tässä vaiko jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa. kohtauksesta toiseen siirrytään tosi vaikuttavasti, valojen avulla. oikeastaan se valo- ja äänimaailma (jälkimmäinen johanna stormin käsialaa) on isompi osa esitystä kuin normaalisti. (paljonmeluateatterista.blogspot.fi, 15.9.2016) 

q-teatterin uuden kantaesityksen kevyttä mielihyvää näyttämökuva on kuin päivitetty versio keväällä nähdyn tavallisuuden aaveen maailmasta. jälleen kerran kehyksiin on rajattu niukasti sisustettu olohuone, jossa ruokapöytäkin on samassa kohdassa. ankean beigen sijaan jani-matti salon lavastus ja valot ovat kuitenkin korostetun tyylikkäät, valkoiset seinät ja lattia kiiltelevät rosottomina. voimakkaat valopinnat piirtävät henkilöt kuin paperinuket taustaa vasten. (katri kekäläinen, hämeen sanomat, 21.9.2016) 

det som lyfte ihanat ihmiset var den snygga och ofta överraskande visualiseringen, kombinerad med skarp dialog och ett genuint intresse för bifigurernas livsöden. i kevyttä mielihyvää är det visuella uttrycket (signerat jani-matti salo) på samma häga nivå. (martin welander, hbl, 19.9.2016) 

kevyttä mielihyvää pompottelee katsojaa mennen tullen, hämää ja herättelee. kerrokselliset, pelkistetyt lavasteet, karu äänimaailma ja voimakkaat valot tukevat tarinaa olennaisesti, tai pikemminkin ne ovat osa sen keskeistä ydintä. (...) näytelmän eri osat toimivat keskenään tyylikkäästi ja kitkattomasti. kokonaisuus on hallittua, rautaisen ammattimaista teatteria, joka ammentaa olemuksensa häpeämättömästi juuri tästä ajasta. (suketus.blogspot.fi 1.10.2016) 

näytelmän kaikki elementit pelaavat kauniisti yhdessä: skandinaavisen minimalistinen lavastus, huolellisen keskiluokkainen puvustus, vaikuttava valo- ja äänisuunnittelu, teemakappaleeksi muodostuva massive attackin paradise circus. (www.lily.fi/blogit/pikkuseikkoja 8.10.2016) 

tavallisuuden aaveen upea pastellinsävyinen maailma oli muuttunut nyt viileään ja tyyliteltyyn sinisen ja punaisen välillä vuorottelevaan maailmaan. pidin paljon siitä mitä jani-matti salo oli saanut aikaan lavastuksen suhteen. olohuone ruokapöydällä ja tyylikkäällä sohvalla ei kuulosta paljolta, mutta kun siihen maisemaan aseteltiin näyttelijät pirjo liiri-majavan puvustuksessa, niin vaikutelma oli sellainen woodyallenmäisen elegantti. (simo sahlman, www.lukupino.com 9.10.2016) 

scenen är ljus och fräsch. stiliga vita stolar runt ett bord, en dyr enkel soffa. ett mjukt ljusblått sken mot fondväggen. scenen, designad av jani-matti salo, är som hela föreställningen kevyttä mielihyvää snygg och distanserad. precis som personerna i sina enkla snygga kläder: kostymer och klänningar i grått, svart, beige. (...) scenbytena är snygga, snabba - lamporna släcks, ett dovt ljud hörs, och så börjar allt om igen, lite mer skruvat. även i övrigt är ljus- och ljuddesignen närmast fulländad, signerade salo och johanna storm. (sonja mäkelä, ny tid / www.nytid.fi, 14.10.2016) 

esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin minna haapkylän asuista annan pukusuunnittelija pirjo liiri-majavalle täyden kympin! kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. kaikki paitsi ihmisen mieli.(tuula viitaniemi, yle / penkkitaiteilija, 20.10.2016) 

plussat: lavastus, puvustus ja erinomainen valosuunnittelu (marko kilpilampi, kulttuuritahdet.com, 1.11.2016) 

antti hietalan eriskummallinen ja viisas teksti taipuu miehen ohjauksessa näyttämölle tyylillä. lavastus ja valaistus hivelee silmää, kuten myös perinloistava cast. (jesse raatikainen, kulttuurishokki.blogspot.fi, 12.11.2016) 


photo: jani-matti salo


// spatial and lighting design


elina pirinen and rimpparemmi: you threw up jupiter @ full moon dance festival, pyhäjarvi, 27.7.2016, performances at rovaniemi city theatre 5.-26.10.2016

choreography: elina pirinen, lighting and spatial design: jani-matti salo, sound design: miksa koponen, costume design: kaija maunula, dramaturgy: heidi väätänen, pianist: anna laakso, performers: henri haakana, atte herd, helmi järvensivu, laura kallas, anni pilhjärta, elina tähtelä and aino voutilainen, producer: rimpparemmi

 

reviews: 

vastapainona muun ilmaisun yllätyksellisyydelle jani-matti salon intensiivinen tila- ja valosuunnittelu piirtää esitykselle niin selkeän kaaren kuin vain voi. (tenka issakainen, lapin kansa 7.10.2016) 

musiikille, valoille ja tekstille löytyi sama rytmi. teoksessa oli hyvin paljon erilaisia kerroksia ja monimuotoisia nyansseja, eikä se jäänyt niin yksiselitteisiksi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. erittäin mielenkiintoinen ja uutta ajattelua sisältävä teos. (raija ilo, keskipohjanmaa 29.7.2016) 


on tour:

27.7.2016 full moon dance festival, pyhäjärvi
5.-26.10.2016 rovaniemi city theatre, rovaniemi
22.9.2017 dance theatre minimi, sotku, kuopio


photo: jani-matti salo


// performance with mark niskanen


mark niskanen & jani-matti salo: tête-à-tête @ mana contemporary, chicago, usa, 7.4.2016

tête-à-tête ('involving or happening between two people' or, literally, 'head-to-head') is an improvisatory, multi-modal live performance, which derives many of its components directly from each space where it is performed. 

supported by: the finnish cultural foundation

www.niskanensalo.com/tete-a-tete/


video: mark niskanen


D75_2396-Edit-web.jpg

// workshop with mark niskanen, mana contemporary, jersey city, nj, usA


wake1-2x.jpg

// lighting design


post-mj era institute of consciousness: ruumiinvalvojaiset (wake) @ tiivistämö, baltic circle festival 2015, helsinki, 14.-15.11.2015

ruumiinvalvojaiset (wake) is a club night and a performance focusing on the influences of the death of michael jackson. the entity is inspired by the absence of the complex icon and the eras he represented, and the effects it has on mankind. in order to explore these effects, wake suggests an answer in collective celebration and mourning, from dusk till dawn. dj's niko likainen, kristiina männikkö and antti salonen tune the space with music inspired by michael jackson and his legacy. participants are asked to bring a concrete object or other offering to place it on the mj memorial altar during the night. the wake is organized by post-mj era institute of consciousness, which is a research body run by individuals who grew up within the pop culture of the 80's and 90's. the mission behind the institute is to articulate the influences of the spectacle through the mythical terrain created by michael jackson. 

look-a-like michael: jan havia, sound design: ilpo heikkinen, dancer: anne hiekkaranta, direction: ossi koskelainen, set design: samuli laine, costume design: suvi matinaro, lighting design: jani-matti salo, choreography / direction: emmi venna, dance group: emilia kallioinen, iiris laakso, marlon moilanen, corinne mustonen, pauliina sjöberg


reviews: 

olisiko tapahtumaa voinut mitenkään arvioida? onko se edes ajateltavissa taiteena? minun kohdallani kyse oli lähinnä juomisesta, tupakoimisesta ja ihmisten tapaamisesta. hauskaa oli, mutta yhtä hyvin olisi voinut olla jotain muutakin. aamu kuuden seitsemän aikoihin suvilahden aukiolla esillä ollut arkku poltettiin. lähdin hoipertelemaan laskuhumalassa kotiin. päässäni hakkasi yksi lause: elämä taideteoksena. se oli ainoa asia, mikä tapahtumasta tuli mieleen. kahden itseisarvon yhteensulautuminen. se tuli mahdolliseksi, sillä ruumiinvalvojaiset tuntui hetkellisesti häivyttävän seinien lisäksi myös ääriviivat - kaiken institutionaalisen. situaatiossa, kuten debord olisi asian ilmaissut, onnistuttiin puhkomaan spektaakkelin läpi - luomaan merkityksetön, individuaaliton ja kommunikaatioton tyhjiö, jonka läpi saattoi hetken koskettaa niin elämän kuin taiteenkin perustaa. ainoa tapa saattaa se paperille lähtee oman kokemuksen purkamisesta. auringon sammuminen ei unohtunut, mutta hetken se tuntui ihan hyväksyttävältä. (matti tuomela, http://mustekala.info/sivusilma/taide-ja-kritiikki-eraana-kurinjalkeisena-lauantaina/

one of the 8 most rousing performances of 2015. (esitys-lehti 15.12.2015) 


photo: tani simberg


purplenights_2-2x.jpg

// set and lighting design 

 

ima iduozee: purple nights @ kulturhuset stadsteatern, klarascenen, stockholm, 30.10.-13.12.2015

purple nights is the illusive landscape on which images of the past are revived and brought to life. vanished, forgotten and distorted memories are gradually unveiled in this dreamlike poem of utopia.

through physical acts of remembrance and invocation, the three performers manifest reflections of the past and present. it is the subtle bond between music, lighting and movement design that merge into one, an open text for free association.

choreography: ima iduozee, set and lighting design: jani-matti salo, sound design: hans appelqvist, costume design: sven haraldson, dancers: pekka louhio, matthew branham, erik nyberg


reviews: 

ljuset är flott orkestrerat av jani-matti salo. (anna ångström, svenska dagbladet 1.11.2015) http://www.svd.se/ima-iduozee-gor-starkast-intryck-i-eget-solo

nya verket 'purple nights' för tre dansare utgör ena halvan av en helaftonsföreställning på klarascenen och väcker fantasin till liv med hjälp av jani-matti salos ljusdesign. (johanna paulsson, dagens nyheter 2.11.2015) http://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/purple-nights-och-this-is-the-title-pa-klarascenen/ 

http://www.svt.se/nyheter/uutiset/tanssiteos-etsii-unohtuneita-muistoja
http://yle.fi/uutiset/tukholma_satsasi_tanssiin__kaikki_voittivat_myos_suomi/8428956


photo: jani-matti salo


sadekehista_tarkkaamo-2x-1.jpg

// spatial and lighting design

 

of haloes - the politics of perfection @ kiasma theatre, helsinki, 25.9.-9.10.2015

what do haloes tell about our physical and political being in the world? of haloes - the politics of perfection is a performance that allows you to listen to a concert, have tea backstage, be present/absent, dream, and learn to see haloes.

working group: aune kallinen, jenni koistinen, laura murtomaa, jani-matti salo, ragni grönblom-jolly, gesa piper, arttu palmio, katri puranen, tuomas norvio, heikki laitinen, daniel nyman, ville kabrell, eeti nieminen, jonathan hilli, nicolas rehn, katarina angeria.


reviews: 

katsojat makaavat jani-matti salon suunnittelemien valokehien alla, näiden tiheärytminen tuike tuottaa aistimuksen ajan leviämisestä. tilassa syntyy tunne eriytymättömyydestä. (niko hallikainen / teatteri & tanssi 7/2015) 

ihan ensimmäiseksi kiasma-teatterin sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtumassa tekee vaikutuksen tilan valoisuus ja heleys. ja yhtä kaunis on koko esitystapahtuma, joka on täynnä antautumisia, loistamista, rakkautta. (...) sädekehistä on mitä vahvimmin juuri beuysin ajattelun perillinen. ihmisyys itsessään on sädekehistä-esitystapahtumassa taidetta. pesukohtauksessa alastomat vartalot sivellään valolla kuin beuysin hunajalla. vartalot hohtavat lähes ylimaallisen kauniisti ja asettuvat kultaiseen leikkaukseen. (...) toisinajattelu mielletään usein jonkinlaiseksi vastarannankiiskenä olemiseksi, oppositioon asettumiseksi. kiasma-teatterin sädekehistä - täydellisen politiikka ei tarjota täyskäännöstä. juuri siksi sädekehistä on äärimmäisen tärkeä esitys, joka muuttaa poliittisen teatterin suuntaa. pieni liike on se, mitä tarvitaan. (maria säkö, helsingin sanomat 30.9.2015)
http://www.hs.fi/arviot/teatteri/a1443498296133

bojana kunstin ajatuksien demonstraationa minulle näyttäytyi sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtuma kiasmassa. me tutkimme sitä, kuka 'me' kollektiivina olemme. tapahtuma on yhtä aikaa avautuvia mahdollisuuksia olla eri tavoin yhteydessä tilaan ja valoon, ääniin, toisiimme, myös etäällä tampereella, ja vaeltaa kiasma-teatterin eri tiloissa, aistia, sitä, mikä ympärillä avautuu. miten autuuttavaa! matkakumppanina giorgio agambenin teksti 'sädekehät'. minut pysähdytti ajatus sädekehästä vyöhykkeenä, jossa laajaksi saadaan ylimääräinen mahdollisuus, kun kaikki mahdollisuudet on kadotettu. (hanna helavuori / tinfo 1.10.2015)
http://www.tinfo.fi/fi/tinfo-tiedote_33_1102015

one of the 8 most rousing performances of 2015. (esitys-lehti 15.12.2015)

http://blog.kiasma.fi/blog/?p=2351

http://hbl.fi/kultur/recension/2015-09-28/772234/gloria-halleluja

http://mustekala.info/kritiikit/elonkeha-hahmottelee-uutta-suhdetta-ihmisen-ja-luonnon-valille-rospuutto-elonkeha/


photo: finnish national gallery / pirje mykkänen


neverland_rehearsal-2x.jpg

// lighting design

 

post-mj era institute of consciousness: neverland @ urb15 festival, kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki,helsinki, 30.7.-1.8.2015

neverland is a gathering for honoring the life work of michael jackson and for creative reassessment of its importance. 

behind neverland is post -mj era institute of consciousness. it is an institute of individuals grown up within the pop culture of the 80s and 90s and its mission is to articulate the influences of contemporary spectacle industries through an analysis of michael jackson's mythical career. neverland leads the seminar participants to the center of the grandiose and analytical - and invites them to the ferris wheel of self-reflection. 

look-a-like michael: jan havia, sound design: ilpo heikkinen, dancer: anne hiekkaranta, direction: ossi koskelainen, set design: samuli laine, costume design: suvi matinaro, lighting design: jani-matti salo, choreography / direction: emmi venna, dance group: emilia kallioinen, iiris laakso, marlon moilanen, corinne mustonen, pauliina sjöberg, pietari vappula. 


reviews: 

seminaari koostuu esitelmistä, dramatisoiduista osista sekä lavashow'sta. esitys on dramaturgialtaan hitusen hapero ja sekava. silti on heti sanottava, että työryhmän luoma estetiikka on hienosäätönsä vuoksi komeaa: se liukuu koulunäytelmämäisestä demonstroinnista spektaakkelin imuun, älyllisestä viileydestä liikuttaviin lapsuusmuistoihin. neverland tuhlailee sävyjä, säveliä, hetkiä, liikkeitä, ajatuksia. se on kaunis ja antelias esitys.(maria säkö, helsingin sanomat 1.8.2015) http://www.hs.fi/arviot/teatteri/a1438314835915


photo: jani-matti salo


IMG_1924.JPG

// performance-installation with kasperi laine, ville seppänen and heidi soidinsalo

 

kasperi laine, jani-matti salo, ville seppänen, heidi soidinsalo: the sound of music (in a box) @ prague quadrennial of design for performance and space, weather station, 18.-28.6.2015

the sound of music (in a box) is an installation exhibiting weathered instruments both in collorado-mansfeld palace and a cargo container in ovocny trh in the international exhibition prague quadrennial of design for performance and space 2015, pq15.

the finnish group kasperi laine, jani-matti salo, ville seppänen, and heidi soidinsalo will create an installation to feature and create sound art and contemporary music. their aim is to open up possibilities for understanding that the line between music and sound art can be very broad and hold within it incredibly interesting possibilities for listening and enjoying sounds. 

to achieve this, the group has planted instruments around finland during the summer of 2014 and left them there for an entire year. their aim is to see what the effect of all four seasons will be, and how the instruments' personalities will change during their time spent outdoors.

the installation at the cargo container will center around a piano, that has spent a year by the sea in south-eastern finland. the piano can no longer be played in a traditional manner, but its sounds and voice can be found in other ways. the duration of the year and the effect of its surroundings can be heard in its unusual creaks, grunts and whispers that have replaced the normal tones of a piano.

the questions that arise from this year-long experiment are: how can one play an instrument, that cannot be used in its original way? what kind of unexpected sounds will it give if treated with an open mind? what has the instrument been listening to during its year outside, and can we hear that experience through its new tones? 

supported by: kone foundation, finnish cultural foundation, avek, kiasma theatre

www.containedmusic.fi


reviews:  

how does a piano sound after spending a year on the beach? the finnish installation the sound of music (in a box) answers that question. listeners put on headsets to discover the completely different sound of the weather-battered piano: it scratches and snarls. the installation offers a very vivid depiction of the pq's theme this year: sharedspace: music weather politics. sodja lotker explains that it refers to the fact that theater is a social space, which reacts to what is happening in its surroundings. it also links scenography with aesthetics, ethics and nature: all these things are larger than the theater, she added. (deutsche welle 24.6.2015) 

prague quadrennial 2015 awards: golden medal for using media in performance design and a nomination for the best exposition. (weather station. staging sound.)  although sound is the focus of this exhibition, the jury was struck by how sound, video, still images and material objects are combined here, as a way both of documenting as well as creating work. this provides a rich and complex communication of ideas and a sophisticated appreciation of what media in combination can do. 

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305964943468


photo: jani-matti salo


halot-2x.jpg

// key grip, lighting design

 

lake jons: elder (music video)

direction and edit: raimo saba, dop: markus kontiainen, aerials: cinepix, set: jesse myers, key grip / lighting design: jani-matti salo, light assistant: atte peltola, costume design: rebekka manninen


photo: jani-matti salo


// lighting design with heikki paasonen 

 

janne saarakkala: talking head @ kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 13.5.-30.5.2015

concept and performance: janne saarakkala, actress and audience participation: helena ryti, set and costume design: paula koivunen, lighting design: jani-matti salo & heikki paasonen, sound: joonas pehrsson


photo: jani-matti salo, finnish natiotal gallery / pirje mykkänen


// lighting design

 

noora dadu: my palestine @ ryhmäteatteri, helsinki, 19.-29.5.2015

my palestine is actor noora dadu’s passionate and moving testimony about her father’s land, the promised and occupied land of palestine. it is one woman’s journey to her roots.

my palestine was born out of frustration with all the simplifying and polarizing, disconnected scraps of information which year after year repeat stereotypes of the middle east and keep up the myth of an eternal, unresolvable conflict. dadu unveils the structures behind the conflict and gives us facts, shows how it was in the past and continues in the present. she wants to give answers.

the staggeringly intense performance is spiced up with piercing humor. it sketches the broader context and tells about the people living their lives with it. noora dadu and actor iida-maria heinonen carry the story forward side by side.

script & direction: noora dadu, performers: noora dadu and iida-maria heinonen, set design: jaakko pietiläinen, lighting design: jani-matti salo, sound: joonas outakoski, videos and investigation: teemu mäki, producers: noora dadu, sara nyberg / teatteri takomo

 

reviews: 

one of the 8 most rousing performances of 2015. (esitys-lehti 15.12.2015)
http://www.hs.fi/paivanlehti/02042015/kulttuuri/palestiina+on+keskell%c3%a4mme/a1427859763458
http://hbl.fi/kultur/recension/2015-03-31/744361/djarv-och-drabbande-palestinamonolog
http://www.skenet.fi/artikkeli/15/04/minun-palestiinani
http://www.teatteritanssi.fi/7392-tositarinan-murros/
http://www.vihrealanka.fi/kulttuuri/minun-palestiinani
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/05/noora-dadun-palestiina


on tour:

28.3.-11.4.2015 teatteri takomo, helsinki
19.-29.5.2015 ryhmäteatteri, helsinki
5.9.2015 lainsuojattomat-festival, kehräämö, pori
6.-7.8.2016 tampere theatre festival, md, tampere


photo: jani-matti salo, mitro härkönen


felahikum_esityskuva-2x.jpg

// lighting design 

 

compagnie wang ramirez: felahikum @ théâtre de l'archipel, perpignan, france 20.-23.1.2015

direction and choreography: sébastien ramirez, dancers: honji wang and rocio molina, sound design: jean-philippe barrios, set design: thomas penanguer, lighting design: jani-matti salo, costume design: soo-hi song, technical director: cyril mulon, producer: dirk korell


reviews: 

(...) les modulations lumineuses conçues par le très talentueux jani-matti salo, mises en èuvre par cyril mulon. la lumière sépare donc les différents temps de l´opus, communique son énergie aux interprètes, réchauffe la salle lorsque besoin est et dévoile le mur du fond de scène, surface accidentée et abstraite virant ocre jaune et finissant par évoquer un paysage urbain.(nicolas villodre, www.flamencoweb.fr 22.3.2014) 


on tour:

20.-23.1.2015 théâtre de l'archipel, perpignan, france
27.1.2015 scéne national de narbonne, france
5.-6.3.2015 mercat de les flors, barcelona, spain
18.-19.3.2015 théâtre national de chaillot, paris, france
31.3.2015 scéne national de alés, france
18.-30.4.2016 steps biennale, switzerland
19.4.2016 dampfzentrale, bern, switzerland
21.4.2016 théâtre de l'octogone, pully, switzerland
23.4.2016 théâtre palace, biel, switzerland
27.-28.4.2016 theater gessnerallee, zürich, switzerland
30.4.2016 salle des fêtes de lignon/geneva, switzerland
11.-12.7.2017 colours international dance festival, stuttgart, germany


photo: jani-matti salo 


janimattisalo-helburg1.jpg

// lighting design 

 

kimmo modig: court of helburg @ baltic circle-festival, theatre toivo, helsinki 9.-16.11.2014

live-set design: georges jacotey, lighting design: jani-matti salo, last words: melanie jame wolf

www.kimmomodig.com


photo: jani-matti salo


// performance-installation with kasperi laine, ville seppänen and heidi soidinsalo

 

kasperi laine, jani-matti salo, ville seppänen, heidi soidinsalo: the sound of music (in a box)@ muu gallery and the concert at hietalahti square, helsinki, 2.-12.10.2014

winter: elina pirinen and jani-matti salo, spring: matti pitkänen and anssi salminen, summer: kasperi laine and petro niiniluoto, fall: jone takamäki and lauri hyvärinen

the sound of music (in a box) is a part of weather station - an exploratory event playing with the performative potential of sound & sound art, in muu gallery, helsinki, 3.-12.10.2014. weather station is also a phase préliminaire for the finnish pavillion in the international exhibition prague quadrennial of design for performance and space 2015, pq15. the main themes of pq15 are music, weather and politics, of which finland has chosen weather. weather station and the pavillion are organized by the finnish oistat centre. more info: www.containedmusic.fi


photo: jani-matti salo, uupi tirronen


ihanat_setti-2x.jpg

// set and lighting design

 

antti hietala: lovely people @ q-teatteri, helsinki, 18.9.-14.12.2014

script & direction: antti hietala, dramaturgy: jani volanen, actors: elina hietala, jussi nikkilä, minna haapkylä, jani volanen, set & lighting design: jani-matti salo, sound design: timo muurinen, costume design: pirjo liiri-majava


reviews: 

valosäde-palkinto 2014 / säde award 2014 - best lighting design in finland: jani-matti salon tila-valo-ratkaisu esitykseen ihanat ihmiset oli todella tyylikäs ja toimiva. valosuunnitelma oli harvinaisen ilmava, hengittävä ja pelkistetyssä kliinisyydessään osuva. tarkat leikkaukset ja siirtymät loivat dramaturgiaa ja rakensivat kokonaisuutta täydellisesti. videota käytettiin taiten ja hienoeleisesti valon jatkeena. harkituista elementeistä otettiin kaikki irti, silti pysyen yhtenäisessä estetiikassa. (sadepalkinto.blogspot.fi 8.3.2015) 

ihanat ihmiset on syksyn tyylikkäin draama (...) jani-matti salon lavastus on niin kertakaikkisen toimiva, että yksin se saa haukkomaan henkeä koko kaksituntisen esityksen ajan. (lauri meri, helsingin sanomat, 20.9.2014) 

jani-matti salon ultratyylikäs, steriilin valkoinen näyttämökuva on täydellinen ja armoton kehys ihmisen raadollisuudelle (...) esityksen tiukka rytmi on hietalan ohjauksen ja jani-matti salon valaistuksen tulos. toistot, yhä uudelleen alkavat kohtaukset ja kiihtyvä tempo kasvattavat katsojankin sisuksissa paineen ja kysymyksiä. tai oikeastaan vain yhtä kysymystä: miksi? miksi me uudestaan ja uudestaan satutamme toisiamme? (ilona kangas, turun sanomat, 22.9.2014) 

ihanat ihmiset är en visuellt knivskarp föreställning (...) den audiovisuella helheten är i det närmaste fulländad. jani-matti salos knivskarpa scenografi och ljus samverkar kongenialt med timo muurinens ljud och musik. (martin welander, hbl 23.9.2014) 

(...) lavastus on pelkistetty ja moderni. jani-matti salon valot ovat selkeät ja piirtävät rajaa henkilöiden sisäisen ja ulkoisen maailman, olemisen eri tilojen välille. teemat nousevat esiin värien avulla, ihanien ihmisten koti on puhtaan valkoinen ja yökerho paheen punainen. esityksen suuri ansio on sen visuaalisuus. tarinan lomassa voi tehdä pienen matkan tuntemattomaan. visuaalisuus tukee käsikirjoitusta, jossa juoni ja henkilöiden sisäinen maailma risteävät, limittyvät ja irtautuvat toisistaan. (terhi tarvainen, demokraatti 24.9.2014) 

också jani-matti salos scenografi med känsla för detaljer förtjänar att uppmärksammas. parets vita drömhem har något spänt och sterilt över sig. och då det under första akten blommar friska blommor i en vas slokar buketten olycksbådande under andra akten. just den här detaljen känns symboliskt talande, tätt sammanlänkad med pjäsens budskap. (anna von bonsdorff, nytid 6.10.2014) 

näin tarkkaa ja nyansoitua näyttelemistä, tilan, ajan ja vuorovaikutuksen juhlaa harvoin näkee. (marketta mattila, teatteri & tanssi 6-2014) 

esityksen puitteet taas ovat huikeat. ensinnäkin valaistus toimii täydellisesti. tilasta ja tunnelmasta toiseen siirrytään käytännössä lähes pelkästään valojen ja musiikin voimin. lavastus on varsin pelkistettyä, mutta juuri tähän näytelmään sopivaa. erityistä huomiota kannattaa kiinnittää erikoisefekteihin. ne oli toteutettu erittäin taitavasti ja tekivät minuun suuren vaikutuksen. kaikesta huomaa, että esitystä on ollut tekemässä erittäin ammattitaitoinen tiimi. haluan mainita heidät tässä myös nimeltä. lavastuksesta ja valosuunnittelusta vastaa siis jani-matti salo. erinomaista työtä. (meri liukkonen, extempore.blogit.fi 19.9.2014) 

jani-matti salon kylmä ja kolkko lavastus (erittäin varakkaan pariskunnan koti) kuvaa hienosti hahmojen mielenmaisemaa, mikä tuo mieleen michael haneken elokuvat. missään ei ole mitään kodikasta, ja ihmiset näyttäytyvät ympäristöstään irrallisina ja eksyneinä. (tuukka hämäläinen, www.obskuuri.net 2.10.2014) 

esitys on kaunis. designia ja 1970-lukua henkivä asunto on tyylikäs, valot heijastuvat vaaleille laajoille pinnoille. valkealle lattialle vesimelonilla on tilaa räjähtää kappaleiksi. asekin näyttää kädessä veistokselliselta. (anu ala-korpela, aamulehti 20.9.2014) 

tässä näytelmässä oli hyvin elokuvallista estetiikkaa: lavastus, valaistus, puvustus, ilmaisu ja etenkin musiikki. en tiedä voiko olla tulematta mieleen david lynchin elokuvat (...) puhdasta inspiraatiota, puhtaita kokemuksia, kauneutta jonka usein kuvittelee kadonneen menneisyyteen. (ilpo koponen, astangajoogi.blogspot.fi 21.11.2014) 

roolisuoritukset päästään myös tekemään hienoissa puitteissa. kliininen asunto toimii vähäeleisyydessään kiinnostavana näyttämönä kaikelle sille hieman nyrjähtäneelle, mikä lavalla tapahtuu. kohtauksia rytmittävät älykkäästi suunnitellut ja tehokkaat valot, pimeän näyttämön valaistuessa ei voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. lavastuksesta ja valosuunnittelusta saa kiittää jani-matti saloa. (...) ihanat ihmiset oli todella tyylikäs kokonaisuus ja uskon sen kivunneen välittömästi tämän vuoden suosikkiesityksieni joukkoon. bravo. (linnea / kujerruksia, pigeonnaire.blogspot.fi 4.10.2014) 

loistavan ja tyylikkään lavastuksen sekä valosuunnittelun on tehnyt jani-matti salo. ***** (www.kulttuuritahdet.com 11.11.2014) 

valopilkku on, että tuotteistamistrendistä huolimatta teatterisyksyyn on syntynyt taiteellisia voittoja. q-teatterin ihanat ihmiset on säpsäyttävää teatteria nykyhetken mielentilasta, se jättää jäljen aikaan. (iltalehti, pääkirjoitus 24.9.2014) 


photo: jani-matti salo


// spatial and lighting design with heikki paasonen

 

eeva muilu, masi tiitta, anna mustonen, satu herrala: nature dances @ pannuhalli, zodiak - center for new dance, helsinki festival, 20.-28.8.2014

these flowers before me contain the dream of a dance. it could be named ‘the light falling on white flowers’. a dance that would be a subtle translation of the light and the whiteness. 
– isadora duncan: the dance of the future (1903)

nature dances is a stage collaboration between choreographers satu herrala, eeva muilu, anna mustonen and masi tiitta. it explores the nature of dance, nature in dance, and the nature of four artists meeting to make a dance together. throughout the history of dance, the relationship of the dancer's body and its movements to nature and what is considered natural has been in a state of change. with nature dances the choreographer-dancers want to participate in this continuum dance the nature of 2014.

choreography, performance: eeva muilu, masi tiitta, anna mustonen, satu herrala, lighting and spatial design: heikki paasonen & jani-matti salo, costume design: laura haapakangas, production: zodiak - center for new dance, helsinki festival, wilderness dance

 

reviews: 

heikki paasonen ja jani-matti salo luovat valo- ja tilasuunnittelullaan pannuhalliin esteettistä paisuttelua välttäen luonnon niin kokonaisvaltaisesti, ettei yleisö pääse sitä pakoon. lopun tunnelmassa voi aavistaa ilmastonmuutoksen uhat: vuodenaikoja ei kohta enää ole, eipä juuri säätilojen vaihteluakaan, kelmeä hämärä hallitsee. (maria säkö, helsingin sanomat 22.8.2014) http://www.hs.fi/arviot/tanssi/luonnon+tila+pakottaa+rehellisyyteen/a1408596578990

teos saa paljon irti pannuhallista, joka muuntautuu esitys toisensa jälkeen teosten ehdoilla. nyt heikki paasosen ja jani-matti salon suunnittelema näyttämö työntyy nuolen muodossa katsomoon halkaisten sen kahtia. yläikkunoista kajastaa oikullisen arvaamaton luonnonvalo, jonka kanssa valotekniikka leikkii vaivihkaa. tanssijat nostelevat käsiään yläilmoihin sormeilemaan valoa ja kaatuilevat maata vasten. ihmiskeho kurottautuu aina korkeammalle, romahtaa, maatuu ja nousee yrittämään uudestaan. teos kiertää elämän alkamisen ja päättymisen vastavuoroisuudessa. vaikka kehot luovuttavat ja kasvit lakastuvat, luonnon kiertokulku ei pysähdy eikä katso taakseen. (niko hallikainen, teatteri & tanssi 5/2014) 


photo: jani-matti salo


// lighting design


ona kamu kollektiivi: seksiä klo 16.25 @ the finnish national theatre, omapohja, helsinki, 23.4-3.5.2014

music, choreography & performance: ona kamu, performers & script: ona kamu, tero jaartti, tarja heinula, sound design: joonas pehrsson, set & costume design: markus tsokkinen, lighting design: jani-matti salo, producer: ulrika vilke & emilia liesmäki
 

reviews: 

jani-matti salon valojen avulla näyttämöä venytetään intensiiviseksi ja ulottuvuuksiaan suuremmaksi. (maria säkö, helsingin sanomat 25.4.2014) 


photo: jani-matti salo


// lighting and spatial design

 

organic synthetic @ zodiak - center for new dance, helsinki 8.-16.4.2014

mikko hyvönen makes different versions of his piece organic synthetic for theatre venues and forests/parks/wasteland locations.

choreography, performance: mikko hyvönen, sound design: pauli riikonen, costume design: henna-riikka taskinen, lighting and spatial design: jani-matti salo, production: zodiak - center for new dance, lehtovaara & companions, mikko hyvönen

supported by: kone foundation


on tour:
11.-12.10.2014 @ mousonturm, frankfurt


photo: jani-matti salo


// lighting design, set design with teemu mäki 


teemu mäki & niina hosiasluoma: teoreema (rakkausnäytelmä) @ takomo theatre, helsinki 28.3.-19.4.2014

performers: noora dadu, eero enqvist, joanna haartti, pinja hahtola, hanna raiskinmäki, choreography: jenni urpilainen, lighting design: jani-matti salo, costume design: paula koivunen, direction: teemu mäki & niina hosiasluoma, set design: teemu mäki & jani-matti salo, co-production: circus maximus & takomo theatre


reviews: 

teemu mäen yhdessä taitelijakollektiivin kanssa maalaamat suuret naivistis-realistiset, eri tyylejä ja elementtejä sarjakuvamaisesti yhdistelevät suurikokoiset maalaukset ovat keskeisessä osassa esitystä. maalaukset muodostavat yhdessä punaisen kokolattiamaton ja jani-matti salon selkeissä kontrasteissaan puhuttelevien valojen kanssa esityksen tehokkaan ja pelkistetyn tilaratkaisun.(eeva kemppi, turun sanomat 6.4.2014 http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/615410/rakkaudesta+ja+rahasta)

valojen aavemaisuus piirtää näyttelijät tarkasti esiin. (maria säkö, helsingin sanomat 31.3.2014 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1396150436953

http://blogit.yle.fi/penkkitaiteilija/mita-haluamme-kun-haluamme-rakkautta
http://www.skenet.fi/artikkeli/14/04/teoreema-rakkausn%c3%a4ytelm%c3%a4
http://www.teatteritanssi.fi/6492-teoreema/ 


photo: jani-matti salo, jaakko pietiläinen


os_netti_1-2x.JPG

// spatial and lighting design


mikko hyvönen - organic synthetic @ forêt de soignes, brussels, belgium, 21.9.2013

"i love watching trees and birds, at least the ones that are in the air. sometimes i wish i were an animal instead of a human being, but at the same time i'm allergic to pollen, animals, fruit and nuts. what kind of a love-hate relationship is this? what can humans be in the middle ground between nature on one hand and artificiality on the other; between culture, art, entertainment, science, gene manipulation and robotics?" - mikko hyvönen

choreography, performance: mikko hyvönen, lighting and spatial design: jani-matti salo, sound design: pauli riikonen, production: zodiak - center for new dance, lehtovaara & companions, mikko hyvönen

supported by: kone foundation


photo: jani-matti salo


// lighting and spatial design


free time - tomi's going to leave his girlfriend today @ kiasma urb13-festival, stoa, helsinki 6.-7.8.2013

tomi’s got an unpleasant evening ahead.
tonight he is going to meet his girlfriend and break up.
he needs to think of something to do during the day.
and keep his cool.
what does it look like?

free time is a new group of young men from all around finland, with their roots in street dance among other things. the group was founded in december 2012. they are also friends who get together to play video games, go to the sauna, and rap.

spend your free time with us.
life happens mostly in free time.

work group: tero hytönen, simeoni juoperi, aleksi kyllönen, tatu leinonen, tuomas määttä, jani-matti salo, tuomo tapanila, antti uimonen, juho vuoristo


reviews: 

kahdeksan nuorta miestä tanssimassa itse tekemäänsä koreografiaa? keskenään? kyllä. enpä olisi uskonut tätä päivää todistavani. miesten moton mukaisesti elämä tapahtuu pääasiassa vapaa-ajalla. nuorten venkoilu ja asioiden venyttely tulee ilmiselväksi. maan vetovoima on julma ja ylösnousu unen turvasatamasta koltiaisille kova. yllättävintä teoksessa on sen kaikenlainen - yllätyksellisyys. eläinaiheiset t-paidat ja ääniraidalta kuultavat lainaukset pekka töpöhäntä -animaatioelokuvasta. pekka autiovuoren tulkitseman monnin tokaisut kissan parhaasta komistuksesta, hännästä. voisiko nuoren miehen aikuistumiseen liittyvää itsepohdiskelua symbolisemmin kielellistää? toivoisin teoksen pakolliseksi oppimääräksi yläkoululaisille. (helsingin sanomat / jussi tossavainen 8.8.2013)

tänä vuonna stoassa nähtiin kolmesta pienteoksesta koostuva kokonaisuus, jonka ehdottomasti mielenkiintoisin esitys oli tuliterän, kymmenen nuoren miehen muodostaman vapaa aika -ryhmän esitys tänään tomi jättää tyttöystävänsä. vaikka viime joulukuussa perustettu ryhmä on uusi, ovat sen eri puolella suomea asuvat jäsenet toimineet katutanssin parissa jo pitkään. ryhmätyönä tehdyn esityksen kiinnostavinta antia oli sen selvä teatterillinen ote. teoksessa oli rakenne ja päämäärä, ja tanssi palveli sisältöä, eikä ollut vain tanssia tanssimisen vuoksi. silti onnistuttiin säilyttämään katutanssiin kuuluva battle-ajatus sooloinen. tyypillisen vauhdikkuuden sijasta pääpaino oli liikkeiden hidastuksessa ja toistossa. minua viehätti myös esityksen absurdi sävy ja vino huumori, jotka näkyivät ennen kaikkea äänitaustan koosteessa. siinä kuultiin tekstipätkiä niin muumeista kuin pekka töpöhännästä ja myös summertimea vanhana suomenkielisenä versiona. hyvin paljon tapahtui myös täydessä hiljaisuudessa, mikä antoi monenlaisia merkityksiä kahdeksan lavalla olleen miehen toimille lukemattomien tyhjien pahvimukien seassa. (annikki alku / demari 9.8.2013)


photo: jani-matti salo, liina aalto-setälä


pahankukat_1-2x.jpg

// lighting design

 

charles baudelaire: pahan kukat - kuhan pakat @ kajaanin runoviikko, kajaani city theatre, 7.7.2013

direction: pauliina hulkko, actor: jussi johnsson, lighting design: jani-matti salo

 

reviews: 

kokonaisuus tarjoaa ylenpalttisesti myös visuaalista nautintoa. valosuunnittelu tukee ja kuljettaa esitystä tunnelmasta toiseen. (kainuun sanomat/aino tiirikkala 9.7.2013)


photo: jani-matti salo


pimeys_korjaamo1-2x.jpg

// lighting design

 

pimeys @ korjaamo, helsinki 25.5.2013

sound: paavo malmberg, lights: jani-matti salo


on tour:
25.5.2013 korjaamo, helsinki
2.10.2013 tavastia, helsinki
9.11.2013 nosturi, helsinki
31.1.2015 tavastia, helsinki
3.3.2017 korjaamo, espoo
17.8.2017 tavastia, helsinki


photo: jani-matti salo


urho_tila-2x.jpg

// spatial and lighting design 

 

urho @ kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 20.3.-17.4.2013

urho is here. urho is watching. urho is wondering.
the old ghost in a new body questions our conception of leadership, politics, gender, and “sisu”. 

text: henriikka himma, actress: alma pöysti, direction: enrico stolzenburg, sound design: kristian ekholm, spatial and lighting design: jani-matti salo, costume design: monika hartl, fotos and videos: frank a. unger, choreography: carl knif, petri tuominen, producer: anna-emilie lindberg

 

reviews: 

sen, minkä esitys kiteyttämisessä ja syvyydessä menettää, se kuitenkin voittaa tilan, äänien, kuvien ja muodon myötä. ja sen se totisesti tekee erityisen tyylikkäästi! urhon tapa käyttää näyttämöä muistuttaa ranskalaista ja belgialaista nykyavantgardeteatteria esineiden ja nukkeilmaisun luontevassa käytössä. (helsingin sanomat / maria säkö 22.3.2013) 

jani-matti salon ote urho:n valo- ja tilasuunnittelussa on vaikuttavaa seurattavaa. alma pöystin esittämä monologi kohoaa tilaa suuremmaksi, ja salon kädenjälki tuntuu antavan alman esittämälle urho-hahmolle tunniksi rajattoman mielen topografian menettämättä keskittymistä hetkeksikään. jani-matti salon työskentelyä on ilo seurata niin konseptuaalisella, narratiivisella kuin ihan puhtaan esteettisellä tasolla. (sadepalkinto.blogspot.fi 15.4.2013) 

http://hbl.fi/kultur/recension/2013-03-22/431221/teaterrecension-allas-urho
http://svenska.yle.fi/artikel/2013/03/27/urho
http://catariina.com/2013/03/20/oppet-brev-till-urho/


on tour:

6.6.2013 hangö teaterträff, hanko


photo: jani-matti salo, frank a. unger


akseli_lahti-2x.jpg

// lighting design 

 

kimmo hakola: akseli @ sibeliustalo, lahti, 8.12.2013

libretto: pekka hako, conductor: ville matvejeff, direction: vilppu kiljunen, visualisation: kimmo viskari, lighting design: jani-matti salo, orchestra: avanti!, production: risto hirvonen / finnish chamber opera


on tour:
28.2.-17.3.2013 ateneum, helsinki
11.-12.8.2013 sigyn-sali, turku
6.10.2013 carelia-sali, joensuu
13.10.2013 kuusamotalo, kuusamo
13.11.2013 verkatehdas, hämeenlinna
8.12.2013 sibeliustalo, lahti


photo: jani-matti salo


array7-2x.jpg

// installation with heikki paasonen


heikki paasonen & jani-matti salo: linear array @ lux helsinki / museum of contemporary art kiasma, helsinki, 4.1.-28.2.2013

linear array is a spatial light installation that has been created by heikki paasonen and jani-matti salo. dozens of fluorescent lamps light up the facades of kiasma and sanomatalo, highlighting the architectural rhythms and forms. all the lamps used for the installation are recyclable. 


photo: jani-matti salo


pastoraali_kira1-2x.jpg

// spatial and lighting design, performance


pastoral symphony - amor mundi @ takomo theatre, helsinki 17.-25.11.2012

direction: laura murtomaa, sound design: tuomas norvio, lighting & spatial design: jani-matti salo, performers: laura murtomaa, tuomas norvio & jani-matti salo
 

reviews: 

pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. yksinkertaisin keinoin toteutetut efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: ajatteluun. salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot. (sadepalkinto.blogspot.fi 28.12.2012) 


photo: kira leskinen


// lighting and spatial design


lind & ojanen: heidi klein @ baltic circle 2012-festival / tiivistämö, helsinki, 7.-11.11.2012

heidi klein is a performance about names. it is a personal story about the lives of heidi soidinsalo (formerly lind) and anni klein (formerly ojanen). both artists changed their last names for this performance. during the performance klein attempts to create a new artistic identity to better suite her new name by surfing on the internet and browsing through e-mails, videos and websites found via her personal computer. soidinsalo tries to deconstruct johanna spyri's children's story "heidi" using noise music and sound art. the audience is also given a choice of two other optional soundtracks; philosophers tuomas nevanlinna and jukka relander discussing the performance's themes in the form of a radio talkshow, and johanna spyri's story of heidi in its unblemished form. each member of the audience is given a headset, so that they can freely choose what they would like to listen to. the visual and auditive collage attempts to create a metaphor of the human identity's multilayered nature and parallel structure.  


concept & performance: anni klein (formerly ojanen) & heidi soidinsalo (formerly lind), lighting & spatial design: jani-matti salo, video design: ville vierikko

on tour: 25.5.2013 blaue frau festival, helsinki

 

reviews: 

monimediallinen teos salli katsojan liikkumisen. tämä sai luoda, leikata ja miksata tapahtumasta kokonaisuutensa. koin kauniita, hauskoja ja yllättäviä hetkiä editoidessani omaa kuulokuva-liiketila-koreografiaani. koin tapahtuman, jossa tekijyys todella luovutettiin katsojalle. olin huikaistunut esityksen moniaistisesta ja käsitteellisestä annista. (teatteri & tanssi / marja silde 1/2013)

http://www.liikekieli.com/archives/5325



photo: jani-matti salo


BAB_savoy2-2x.jpg

// lighting design, visuals


betrayal at bespin @ savoy theatre, helsinki, 19.10.2013

lights & visuals: jani-matti salo

on tour:
27.4.2012 semifinal, helsinki
27.11.2012 kuudeslinja, helsinki
30.6.2013 tuska open air metal festival, helsinki
19.10.2013 savoy theatre, helsinki


photo: marco manzi photography


viisi-naista-nina-siven-1.jpg

// lighting design


finnish chamber opera: five women in a chapel @ helsinki festival, sellosali, espoo, 1.-2.9.2012

direction: vilppu kiljunen, direction-assistant: mirva koivukangas, set design: sampo pyhälä, lighting design: jani-matti salo, costume design: marja uusitalo

composer: uljas pulkkis, script: arto seppälä, libretto: erik sjöderblom, orchestra: chamber orchestra of lapland, conductor: john storgårds, soloists: hedvig paulig, eeva-maria kopp, virpi räisänen, riikka rantanen, eeva-kaarina vilke, producer: risto hirvonen

on tour: 7.-8.9.2012 @ korundi, rovaniemi


photo: nina siven


// lighting and spatial design


ima iduozee - this is the title @ kulturhuset stadsteatern, stockholm, sweden 30.10.-13.12.2015

on a blindingly white dance floor this is the title unfolds with fluid elegance. the distinctive approach to movement comes from choreographer ima iduozee’s background in both breakdance and contemporary techniques. as we watch his sculpted and ever-moving body, he becomes a prisoner of the precise space he has created for himself. subtle lighting and sound design complete this minimalist world where the power and grace of the performer captivate our imaginations and senses.

sound design: kasperi laine, lighting & spatial design: jani-matti salo, assistant of lighting designer: milla martikainen, coaching: kaisa torkkel

 

reviews: 
jani-matti salon valaistuksen ja kasperi laineen musiikin kanssa teoksesta tulee ehjä kokonaisuus, jonka rytmi koostuu pyrähdyksistä ja pysähdyksistä. (helsingin sanomat / jussi tossavainen 2.8.2012) 

det är ett av de märkligaste framträdanden jag någonsin sett. (popmani.se / madeleine longo 9.5.2013

den fluorescerande dansmattan blir en tabula rasa, ett oskrivet blad där kroppen graviterar mot golvet och söker samspelet med både skuggor och ljud. både energin och eftertanken uppstår i dialog med kasperi laines skrivbordstechno. estetiken är subtil och suggestiv som en electronicavideo av chris cunningham, nästan lite hotfull med sin sterilt upplysta scenplats. det skapar ett hypnotiserande kraftfält kring iduozees koreografi, abstrakt men ändå högst konkret och gripande i sin meditativa balansakt mellan gatusmart och graciöst. (johanna paulsson, dagens nyheter 2.11.2015) http://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/purple-nights-och-this-is-the-title-pa-klarascenen/ 

http://www.liikekieli.com/archives/4587


on tour:
31.7.-1.8.2012 stoa, helsinki
3.-4.5.2013 dansens hus, stockholm, sweden
8.6.2013 june events, paris, france
27.9.2013 tanssin aika, jyväskyla city theatre
19.7.2014 teatro a corte, teatro astra, torino, italy
14.9.2014 manilla, turku
13.12.2014 ice hot nordic dance platform, oslo, norway
3.7.2015 julidans, amsterdam, netherlands
30.10.-13.12.2015 kulturhuset stadsteatern, stockholm, sweden
5.11.2015 quatrain, haute-goulaine, france
7.11.2015 l'espace de retz, machecoul, france
10.11.2015 carre d'argent, pont-chateau, france
1.12.2015 le théâtre, scéne nationale de saint-nazaire, france
14.2.2016 yokohama dance collection, tokyo, japan
24.-27.2.2016 national art center, ottawa, canada
24.4.2016 aerowaves, depo (large), pilsen, czech republic
2.-.4.6.2016 tanz ist -festival, spielboden dornbirn, austria
10.8.2016 hämeenlinna city theatre, hämeenlinna


photo: petra hellberg


wurm_diana_may1-2x.jpg

// lighting design


wurm (heidi soidinsalo & miikka ahlman) @ pop up art house, helsinki 16.5.2014


on tour:
12.5.2012 pixelache club / dubrovnik, helsinki
14.6.2012 titanik gallery, turku
18.7.2012 siltanen, helsinki
23.8.2012 magito, helsinki
23.3.2013 loikka club, dubrovnik, helsinki
4.4.2013 space for free arts / university of the arts, helsinki
30.11.2013 kattilahalli, helsinki
6.12.2013 diana scen / pop up art house, helsinki
16.5.2014 diana scen / pop up art house, helsinki
14.11.2014 diana scen / baltic circle festival club / pop up art house, helsinki


photo: jani-matti salo, antti ahonen, tani simberg


yhteiskunnallista_4-2x.jpg

// lighting design, spatial design with aune kallinen


aune kallinen, laura murtomaa, jenni koistinen: social movement @ kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 9.-23.5.2012

social movement is a performative attempt to understand the potential for a polyphonic, conflicting, gentle, carnivalistic and autonomous community or society.

performers: seidi haarla, pirjo häkkinen, aune kallinen, maija kauhanen, jenni koistinen, pirjo koljonen, laura murtomaa, anne nimell, fine art: jaana kokko, lighting design: jani-matti salo, sound: maura korhonen & glen loit, spatial design: aune kallinen & jani-matti salo


reviews:

yhteiskunnallista liikettä on suomalaisen esitystaiteen 2000-luvun helmi. (helsingin sanomat / maria säkö 12.5.2012 http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002529582.html


photo: jani-matti salo, finnish national gallery / pirje mykkänen


// lighting and spatial design with heikki paasonen 

 

live art society: napoleon pink horse @ kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 24.3.-1.4.2012

napoleon pink horse works like a band. a dancer, actor, writer and musician form a quartet, where each artist’s area of expertise is approached as an instrument.

performers: elina pirinen, tuukka vasama, miikka ahlman, timo heinonen, lighting & spatial design: heikki paasonen & jani-matti salo, live sound: timo muurinen, producer: eeva kemppi / live art society



photo: finnish national gallery / pirje mykkänen, heikki paasonen 


lfga_11-2x.jpg

// lighting design


light as a feather, green as an apple @ pannuhalli / zodiak - center for new dance, helsinki 28.2.-7.3.2012

this duet performed by zodiak’s house choreographer veli lehtovaara and portuguese dancer maria ferreira silva is a choreographic collage delving into roman catholic iconography and christian myth. well-known biblical images, characters and events are presented in mould-breaking ways, yielding unexpected insights into the relationship between iconography and choreography. bringing together dancers from protestant finland and catholic portugal, it is a meeting of two cultures, offering two different perspectives on christian tradition. the piece explores its theme in a respectful yet playful manner.


choreography: veli lehtovaara & maria ferreira silva, lighting design: jani-matti salo, sound design: oula susi, costume design: veera-maija murtola


reviews: 

valoilla rakennetaan pannuhallin karusta tilasta meditatiivinen paikka. (helsingin sanomat / marja hannula 1.3.2012) 

jani-matti salon valosuunnittelu veli lehtovaaran ja maria ferreira silvan esitykseen light as a feather, green as an apple on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä. (sadepalkinto.blogspot.fi 1.3.2012) 

tarkkuus, ajattelu ja hienovaraisuus. kokonaisvaltainen ote näkyy työssä kautta linjan. tässä, kuten pastoraalisinfoniassa, valonkäyttö on selvästi tarkkaan mietittyä. ei mitään turhaa kikkailua. suunnittelun motivaationa ei ole ensisijaisesti hienojen kuvien rakentaminen nykytekniikan mahdollistamin keinoin, vaan juuret ulottuvat syvemmälle, jopa filosofisiin kerrostumiin. (sadepalkinto.blogspot.fi 7.1.2013) 


on tour:
27.-28.4.2012 springdance festival, utrecht, holland
11.5.2012 bouge b 2012, singel, antwerp, belgium
27.-28.11.2012 november next festival, kortijk, belgium
7.12.2012 opek, leuven, belgium
8.-9.12.2012 december dance festival, brugge, belgium
29.3.2013 de kern, wilrijk, belgium
30.3.2013 theater malpertuis, tielt, belgium


photo: jani-matti salo


// installation with timo muurinen


timo muurinen & jani-matti salo: kiasma 5th floor @ museum of contemporary art kiasma, helsinki 31.12.2011-1.1.2012

the installation is a study of how the experience of space is affected by materials, sounds and the spectator's movements. the work was inspired by the idea of a dialogue between light and space by kiasma's designer, architect steven holl. according to holl, space without light is oblivion. a layout of kiasma is projected on a wall. a cursor moves over the picture, changing the lighting and soundscape in the gallery.


video: timo muurinen and jani-matti salo


// video, lighting and spatial design 

 

13 @ theatre academy of finland, helsinki, 24.11.-1.12.2011

choreography: harri kuorelahti, video, lighting & spatial design: jani-matti salo, sound design: timo muurinen, costume design: metti nordin



photo: sanna kaesma


// lighting and spatial design


sébastien ramirez & hyun-jung wang: true blue market @ urb11 festival, stoa, helsinki, 2.-3.8.2011

true blue market takes a close look at finish society with the collaboration of dancers from the far north. the situation evokes a public space, while the choreographic language - springing from the encounter of two opposed choreographic universes - shifts between abstraction and metaphor.

chor. sébastien ramirez (fr) and hyun-jung wang (de), lighting & spatial design: jani-matti salo, sound design: jean-philippe barrios, costume design: annette tamminen, producers: mikael aaltonen (urb/kiasma) and dirk korell (moov'n aktion, fr) 

 

reviews: 

visuaalisesti esitys oli kurinalaisen askeettinen (...) valkolattiaista näyttämötilaa linjasivat ja rajasivat jani-matti salon valon ja varjon vaihtelua käyttavät geometriset valotilanteet. (uutispäivä demari / annikki alku 5.8.2011) 

true blue market on täydellisen kompakti tanssiteos. kolmen vartin kestossa siinä on kaikki olennainen eikä mitään liikaa (...) upea minimalismi on voimissaan niin koreografiassa, musiikissa kuin visuaalisessa mustavalkoisessa ylöspanossa. (helsingin sanomat / jussi tossavainen 4.8.2011)


on tour:
2.-3.8.2011 stoa, helsink, finland
10.5.2012 dansens hus, stockholm, sweden
31.8.2012 tanztheater festival, hanovre, germany
21.2.2014 auditorium parco della musica, rome, italy


photo: kira leskinen


solutasolla_1-2x.jpg

// lighting design


ona kamu - solutasolla @ takomo theatre helsinki 9.4.-18.5.2011

dramaturgy: minna harjuniemi, set design: markus tsokkinen, lighting design: jani-matti salo, sound design: joonas pehrsson, costume design: annette tamminen, producer: emilia liesmäki

supported by: finnish cultural foundation
 

reviews: 

ihmisessä on moninaisia soluja aina yli metrin mittaisista hermosoluista minimaalisiin punasoluihin. sama mittakaavojen vaihtelu näkyy esityksessä. lavalle syntyy monta päällekkäistä, toisensa läpäisevää tilaa. markus tsokkisen suunnittelema näyttämökuva laajenee ja syvenee aluksi valosuunnittelun ja lopulta takaosan fantasianäkymän avulla.(helsingin sanomat / maria säkö 14.4.2011) 


on tour: 
21.5.2012 theatre telakka, tampere
13.5.2013 the finnish national theatre, helsinki


photo: tanja ahola


// lighting design


aune kallinen & laura murtomaa - national project, social trilogy, part 3 @ /theare.now-festival, kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 15.-16.10.2010

National Project reminisces about current and well-worn Finnish myths, remembers them wrong and makes up the rest. It finds and creates national paradoxes. It puts a log into a woman's hand, removes her national dress, takes her money, language, gender, and continent and then gravely asks which part of the Western imperial heritage belongs to Finland. And then we find ourselves in Africa, the birthplace of man, in the beginning of time and the core of the Finnish national soul. Pop music plays and the American flag flies.

The performance centres on the ideas of being separate and connected, being involved and uninvolved. It invites the audience to drink coffee and eat traditional carelian pastry while seeking a postmodern approach to issues related to (national) identity, community, and coming together: How has the identity of those in power and those looking for power been built? Who gets heard today, in this country, in this world? Who is left without a voice? Who can vote and on what? Who and what do the defence forces defend? In what way is Finland my home country? And why does she need to undress?


consept & performers: aune kallinen and laura murtomaa, fine art: jaana kokko, lighting design: jani-matti salo


reviews: 

esityksessä on mukana jaana kokon monikulttuurisuutta tarkastelevia maalauksia, mutta myös kallinen, murtomaa ja valosuunnittelija jani-matti salo onnistuvat luomaan näyttämölle vahvoiksi pelkistettyjä kuvia ja asetelmia. ne nähdessämme tiedostamme, että ne kuuluvat suomalaiskansalliseen taiteeseen, että olemme nähneet ne monesti ennenkin. mutta samalla niissä on jotain todella vierasta, outoa. (www.skenet.fi / laura kimari 17.5.2011) 


on tour:

takomo theatre, helsinki 15.-20.5.2011


photo: petri summanen


ooppera2-2x.jpg

// lighting design


finnish chamber opera: nisi dominus and other church music by antonio vivaldi @ finnish national opera, helsinki, 18.-20.10.2010

direction: kristina helin, conductor: aapo häkkinen, solists: tuomas katajala, seppo lampela, lumen valo, lighting design: jani-matti salo, producer: risto hirvonen


photo: jani-matti salo


elektromys_flow2-2x.JPG

// lighting design


ona kamu - elektromys @ flow festival helsinki 14.8.2010


on tour:
pixelache-festival, helsinki 2010
flow festival, helsinki 2010
suomenlinna, helsinki 2010
art goes kapakka, helsinki 2013


photo: jani-matti salo


allmatter1.jpg

// lighting design


united snakes - all matters (demo) @ urb10 festival, kiasma theatre, museum of contemporary art kiasma, helsinki, 5.-6.8.2010

direction: arja tiili & teemu mäki, performers: arja tiili, petri kanerva, kasperi laine, kaisa niemi and jani-matti salo, lighting design: jani-matti salo, sound design: kasperi laine


reviews: 

onnistunut dramaturgia tihentää puristavaa tunnetta loppua kohden, jolloin kukaan katsomossa ei varmasti ole ilman mielipidettä. niiden joilla on ääni ja mahdollisuus puhua, on inhimillisyyden ja ihmisyyden nimissä käytettävä ääntään. united snakes -ryhmä tekee sen: se ei vain puhu, vaan kertoo, julistaa ja huutaa meidät ihmiset heräämään. (helsingin sanomat; mika saarelainen 7.8.2010)

urb-festivalen har verkligen etablerat sig som en viktig scen för dansverk av en speciell typ, som inte alltid får njuta av annars.----- demor brukar vara spännande att följa med – i bästa fall kan man tillåta sig att modigt hantera ett spretigare material då inte allting måste vara slutgiltigt och finslipat. denna gång arbetade man kring temat makt med hjälp av text, videosnuttar och en charmig rap.”---arja tiilis stil att hantera nutidsdansen med humor och stark scennärvaro har jag alltid gillat, liksom de “referenser till populärkulturen” som hon enligt programbladet tycker om att leka med, denna gång fick bland annat åke blomqvists legendariska discoundervisningsnutt vara med på ett hörn. (huvudstadbladet; tove djupsjöbacka 7.8.2010) 


photo: teemu mäki


offcourse.jpg

// lighting design


of(f) course @ alexander theatre, helsinki 2.2.2009

direction & choreography: reija wäre, sound design/dj: risto roman, lighting design: jani-matti salo

on tour:
stoa, helsinki 2007 & 2008
astoria hall, helsinki 2008
alexander theatre, helsinki 2009
tampere theatre festival, tampere 2010
finnish national opera, helsinki 2011
hop helsinki / kaapelitehdas, helsinki 2013
stoa, helsinki 2014
jyväskylä city theatre, jyväskylä 2014
linnateatteri, turku 2014
tampereen työväen teatteri, tampere 2014


photo: jani-matti salo


notkeavalofluidlight.jpg

// installation with liisa kyrönseppä


liisa kyrönseppä & jani-matti salo: fluid light @ museum of contemporary art kiasma, helsinki, 20.-21.9.2008
 


photo: jani-matti salo


ovivarjo-2x.jpg

// lighting and video design 


flow-mo - ovet – behind doors @ dansens hus, stora scen, stockholm, sweden, 11.5.2008

ovet – behind doors presents six brief moments within six unique realities. the process that lead to the work was initiated by the observation and interpretation of the individual and the multi-faceted reality. the goal that was set was to explore the motion of b-boying and find new interpretations and ways of expression within that motion and to break clichés often related to the style of dance. in this work b-boying is presented in the form it originated in before the commercial exposure and exploitation in the 1980s – as a solo dance. ovet - behind doors is the sixth dance theater piece of the group flow mo. earlier works have been performed all over europe and in the henry fonda theater in los angeles.

dance & choreography: flow-mo, lighting and video design: jani-matti salo


on tour:
dansens hus, stockholm 11.5.2008
jyväskylä city theatre, jyväskylä 8.7.2008
kiasma theatre, urb08, helsinki 8.-9.8.2008

reviews:

https://www.svd.se/samtidsdans-som-far-hela-salongen-att-koka


photo: petri summanen


rinneradioo6-2x.jpg

// lighting design


rinneradio: värähtelyä! audiovisual performance @ pixelache-festival, kiasma theatre, helsinki, 31.3.2007

musicians: juuso hannukainen, aleksi myllykoski, iro haarla, tapani rinne, verneri lumi, visuals: merja nieminen, lights: jani-matti salo, sound: timo muurinen 


photo: antti ahonen