A further major strength of the publication lies in the way Salo weaves his personal reflections into the analytical narrative. Sometimes, this mode of writing departs from conventional academic writing and moves towards openly articulated concerns and uncertainties regarding the state of contemporary artistic and ecological conditions. For the reader, however, this authorial presence is engaging. It produces a rare sense of proximity to the researcher’s thinking process, an aspect that is largely absent from most academic writing in the field. Equally impressive is the level of professional expertise and practical command demonstrated throughout the publication. The problems addressed emerge not from theoretical positioning alone, but from long-term professional experience and a thorough understanding of the technical, organisational and artistic realities of lighting and media-based performance practice.

Review / Jani-Matti Salo - Reorientations
Taavet Jansen, Näyttämö ja tutkimus 1/2026
https://journal.fi/teats/article/view/182159

Article / Jani-Matti Salo - At Times (Ajoittain)
Helsingin Sanomat 20.3.2026
https://www.hs.fi/taide/art-2000011892501.html

Interview / Jani-Matti Salo - At Times (Ajoittain)
YLE 13.3.2026
https://yle.fi/a/74-20214760

The view from the Ursa Observatory at Kaivopuisto park, on the southern tip of Helsinki, encapsulates the ruggedness of the Finnish capital. Beyond a wisp of beach, the Gulf of Finland stretches to the horizon, splashed with low-lying islands green with pines. As the evening light wanes, I reach for my phone and tap ‘play’, triggering a soundscape of flitting piano notes. I can’t perceive any particular melody, but there’s reason to their rhyme. Each is assigned to a historic lighthouse in the archipelago, matching their respective tempos as they flash on and off. The notes play together, then taper off, crescendo and dwindle, like a symphony of fireflies.

The sound installation, called ‘A Scene II’ and accessible via a dedicated web page, is the brainchild of Mark Niskanen and Jani-Matti Salo, local artists who work mainly outdoors to enhance our experience of nature. “This artwork emphasises human transience against the vastness of the sea,” Mark tells me later, as we sit under a sailcloth canopy on the waterfront terrace at Café Ursula, just downhill. “Nearly all maritime markers in the gulf operate on solar energy. If humanity were to disappear, these lights would continue to blink for over a decade.” In other destinations, Mark and Jani-Matti might be considered to be operating on the margins of the art world. But here, they’re simply Helsinkians, citizens of a place where nature seeps into every facet of life, especially creative life.

Article / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
The National Geographic Traveller October 2025
www.nationalgeographic.com/travel/article/in-finlands-capital-helsinki-nature-and-city-life-blend-seamlessly

On hauska seurata, miten kuulohavainto muuttuu paikan tuottaman visuaalisen ja tilallisen mutta myös ajallisen kokemuksen kanssa.

Julkisena ääniteoksena A Scene II muistuttaa äänitaiteen varhaishistoriasta ennen sen galleriakelpoistumista. Alan pioneeri Max Neuhaus esimerkiksi toteutti vuonna 1967 teoksen Drive in Music, joka koettiin virittämällä autoradio tietylle taajuudelle ja ajamalla Lincoln Parkwayta Buffalon kaupungissa radion poimiessa äänisignaaleja tien varrelle asennetuista lähettimistä. Myös Neuhausin teoksen äänellinen puoli oli eetterissä, radiotaajuuksilla, siinä missä A Scene II:n musiikki kanavoidaan kuultavaksi netistä.

Niskasen ja Salon teoskin on paikkaan sidottu, mutta tähtitornin läsnäolo lennättää helposti mieltä. Ennen valaistuja merkkejä ja majakoita merenkävijöitä avittivat tähdet, joita nykykaupunkilainen harvoin näkee keinovalon kuvun alta.

Tästä näkökulmasta, musiikkina merimerkeille, A Scene II voi näyttäytyä maallistuneena versiona “sfäärien musiikista”, kreikkalaisfilosofi Pythagoraan ajatteluun palautuvasta visiosta, jossa maailmankaikkeuden kappaleiden kiertoradat muodostavat musiikinkaltaisen harmonisen kokonaisuuden.

Ajatus edustaa ihmisistä usein löytyvää järjestyksen kaipuuta. A Scene II muistuttaa, että illuusioita romuttavan tieteellisen tiedon ja teknologian lävistämässä modernissa maailmassakin voi kokea kauneutta, mutta se on väistämättä erilaista kuin toisena historiallisena aikakautena.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
Petteri Eroth, Iso Numero 11/2024
isonumero202411.pdf (3.4Mt)

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Puu (Tree)
Töölöläinen 25.8.2024
view.taiqa.com/botniaprint/toololainen-2024-nro-14#/page=2

In technological arts, technology is often viewed similarly to nature as a neutral phenomenon. There is no assessment of good or bad, and likewise, there is usually no (in a completely Deleuzian sense) imposition of a directing central control system on the field of technological solutions. Individual machines carry out their solitary tasks and may occasionally become communicative when a suitable structure of mutual placement forms for this purpose, or when a person actively seeks contact with them. For example, the sound installation "Pilv-Cloud" by Niskanen, Salo, and Aula attempts to convey some kind of message to a receptive person in this way, but the whispering and strong ASMR reactions quickly divert attention away from the narrative part that emerges, leaving only the physical contact with the sound in focus. The panels clearly communicate more with each other than with the human listener. In this sense, forest spirits and machines can be quite similar entities on the large playing field of nature. In a Latourian sense, they may even form connections with each other more easily than either would with humans. This assumption can indeed be taken as a basis for viewing the "Enter Woodland Spirits" exhibition. (Translated from Estonian)

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo in collaboration with Inkeri Aula - Pilv-Cloud
Andrus Laansalu, Sirp - Eesti Kultuurileht 23.8.2024
www.sirp.ee/s1-artiklid/c6-kunst/harjapolvlaste-kaitseala/

The best work of the exhibition is probably the sound installation “Cloud”, which took place in a room with windows covered in yellow film and rock display cases from the Geology Museum. The idea is, among other things, that the patient looking out of the window sees Hurda Park, but not only in yellow, but also in double vision, as the aural ghost surrounding them (from speakers arranged in a circle) whispers what they will see there 100 years later. (Translated from Estonian)

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo in collaboration with Inkeri Aula - Pilv-Cloud
Erkki Luuk, Edasi.org 21.8.2024
edasi.org/235723/naitusearvustus-erkki-luuk-tont-ja-teised-vaimud-metsavaimud-masinas/

Article / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Puu (Tree)
Helsingin Sanomat 16.8.2024
www.hs.fi/taide/art-2000010633397.html

Article / Jani-Matti Salo - Uudelleen suuntauksia
Koneen Säätiö - Kaivolla-blogi 19.2.2024
https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/uudelleen-suuntauksia/

Article / Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Sensory Flagging (Aistiliputus)
Havaintoja julkisesta taiteesta
Taide 5-6/2023
taidelehti.fi/havaintoja-julkisesta-taiteesta

As a corollary practice of sensobiography, art collaboration is a versatile field of possibilities in communicating about research, and in formulating environmental knowledge in multisensorial encounters. We have come a long way from a positivist objectivity to a post-qualitative field of discussion, where ethnographic data cannot be simply collected from a fixed reality, but it is produced in a collaborative process entailing particular perspectives.

Article / Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - The Rains Are Different Now
Inkeri Aula: Creative environmental relationships enhance resilience: Sensobiographic walks at Kokemäenjoki river (2023)
Understanding Marine Changes: Environmental Knowledge and Methods of Research. Edward Elgar, Pages 175-195.
https://www.elgaronline.com/edcollchap-oa/book/9781035311118/book-part-9781035311118-17.xml

Review / WAUHAUS - neljän päivän läheisyys (Direction & design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo)
Tuomas Rantanen, Voima 10.10.2023
voima.fi/arvio/pipsa-longan-ja-wauhausin-monitaiteellisessa-nayttamoteoksessa-tutkitaan-ihmisia-ja-lokkeja-lajien-valisen-tasa-arvon-hengessa/

Article / WAUHAUS - neljän päivän läheisyys (Direction & design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo)
Nuori Voima 5.10.2023
nuorivoima.fi/lue/juttu/nayttamon-ja-tekstin-laheisyydesta-haastattelussa-juni-klein

Review / WAUHAUS - neljän päivän läheisyys (Direction & design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo)
Anna Jensen, Mustekala 3.10.2023
https://mustekala.info/kaksi-esitysta-rannalla/

Atmosfären som fyller teaterrummet är en detalj i framgångspusslet. Eller att jag fascineras av hur konstnärerna i Wauhaus vågar utmana både sig själva och publiken, men också teatern som konstform.

Review / WAUHAUS - neljän päivän läheisyys (Direction & design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo)
Tomas jansson, Svenska YLE 20.9.2023
https://yle.fi/a/7-10042028

Joitain teoksia voi hyvällä syyllä pitää vedenjakajina, joihin muuta oman ajan teatteria on syytä peilata. (…) Esityksen muoto näyttää yhtä aikaa, kuin hiljalleen, vahingossa rakentuneelta ja samaan aikaan niin harkitulta, ettei yksikään viemäristä noukittu hius tai lokin pään nykäisy voisi olla toisin. ★★★★★

Review / WAUHAUS - neljän päivän läheisyys (Direction & design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 14.9.2023
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009851174.html

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
Helsingin Sanomat 21.7.2023
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009669066.html

A Scene II -teoksessa ajallisuudet kytkeytyvät kiinteästi paikkaan, eikä kumpaakaan voi tarkastella ilman toista. Julkisen tilan taidetta koskevissa keskusteluissa luodataan usein erilaisia ajallisuuksia liittyen teoksen elinkaareen, esilläoloaikaan, yleisön teoksen äärellä viettämään aikaan ja teoksen pysymiseen yhteisessä muistissa. Ei-inhimilliset toimijuudet moninaistavat ajallisuuksien kirjoa ja tuovat mukanaan perspektiivin, joka ulottuu yli ihmisen.

Article / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
Kristiina Ljokkoi: Solmuissa, suhteissa, kerrostumissa (2022)
Tahiti, 12(3), 99–110.
https://doi.org/10.23995/tht.122315

Ääniteoksissa kontekstissaan irrotettujen lauseiden toistaminen eri äänellä uudessa ympäristössä voi tuottaa kummalisen outouden tunteen. Äänellinen ilmaisu tarjoaa keinoja herättää affektiivisia mielleyhtymiä ympäristön ei-inhimillisistä toimijoista, läsnäolosta ja omasta suhteesta eri paikkoihin. (…) Myös toteutuneissa teoksissa tekijyys tuntuu hajaantuvan.

Article / Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Being There, Ghost Light, The Rains Are Different Now, Murmurations, Garden of Becomings
Inkeri Aula: Keskinäisen vaikuttumisen tiede ja taide ympäristökriisien keskellä (2022)
T Kinnunen & J Venäläinen (toim), Kulttuurintutkimus tietämisen tapana
https://vastapaino.fi/sivu/tuote/kulttuurintutkimus-tietamisen-tapana/4277062

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
Tina Cavén, Patsastelua (episode 5), Yle Radio 1 5.7.2022
https://areena.yle.fi/audio/1-62508789

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene, A Scene II
Published on the Helsinki Biennial 2021 exhibition catalog The Same Sea
https://www.niskanensalo.com/ascene-interview

Höjdpunkter är en rad platsspecifika verk som på samma ödmjuka sätt griper tag i de faktiska omständigheterna. Som Jussi Kivis lilla museum i en nergången 70-talslägenhet, fylld med bilder och objekt han funnit på ön. Eller duon Niskanen & Salo, som med videon ”A scene” har skapat ett poetiskt landskap genom att filma Skanslandet under ett dygn och omvandla de omgivande, blinkande sjömärkena till en suggestiv melodi.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene II
Sebastian Johans, Dagens Nyheter 24.7.2021
https://www.dn.se/kultur/ambitios-helsing forsbiennal-i-naturskon-miljo/

Teokset, jotka onnistuvat asettumaan vuoropuheluun ympäristön ja sen historian kanssa, tekevät Helsinki Biennaalista ainutlaatuisen näyttelykokemuksen. (…)

Erityisen kauniisti Vallisaaren ympäristöä hyödyntää Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon teos A Scene (2021). Ääntä ja videota yhdistävä installaatio antaa saarta ympäröivien merimerkkien valoille omat sävelet. Vilkkuessaan merkit tuottavat meditatiivisesti aaltoilevaa musiikkia, joka muuttuu hiljalleen päivän aikana. Runollinen teos ohjaa ajattelemaan ajan monia syklejä ja kerroksia.

Teoksen toisen osan voi kokea Kaivopuiston tähtitornilta auringon laskeuduttua. Kännykän ja kuulokkeiden avulla merimerkkien yösoitto antaa pimeyteen kietoutuneelle maisemalle yhtä aikaa kosmiset ja intiimit mittasuhteet.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene, A Scene II
Harri Mäcklin, Helsingin Sanomat 3.7.2021
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008090288.html

Podcast / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo in collaboration with Inkeri Aula - Murmurations
The FCINY
Withstanding: MAKING ART IN THE PUBLIC REALM 2.7.2021
https://fciny.org/news/withstanding

Helsinki Biennaalin teoksia on myös Vallisaaren rakennuksissa, joihin ei aiemmin ole päässyt. (…) Yksi näistä on Kustaanmiekan patterin vieressä oleva punatiilinen rakennus, jonne taiteilijapari Niskanen & Salo on toteuttanut installaationsa. Biennaalin ajankohtaisaiheet ja yhteiskunnallinen kommentaari unohtuvat teoksen pysäyttävän kauneuden edessä. Öinen, merellinen Helsinki soi kuin Koyaanisqatsi ilman hektisyyttä. Videoinstallaation toteutus hykerryttää vielä pitkään.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene
Jukka Hätinen, Rumba 11.6.2021
https://www.rumba.fi/uutiset/ajankohtaisten-aiheiden-ja-utopian-valimaastossa-helsinki-biennaali-levittaytyy-vallisaareen/ (in Finnish)

Ehkä kaikkein keskeisimmin A Scene hyödyntää vanhinta kuviteltavissa olevaa tekniikkaa: kuvittelukykyä. Kuvittelukyvyn siivin saa tempautua huikaisevin siirtymin ajasta ja paikasta toiseen. Ruutikellarin armollisessa viileydessä (muista hei ottaa mukaasi pehmeä harteille kietaistava huivi) kävijä sinkoutuu outoon ajan ja paikan limboon, jossa hänen, kanssakävijöiden ja saaren historia kiertyvät osaksi kaikkia universumin kuviteltuja, aavisteltuja ja koettuja aikoja ja aistimuskartastoja. Oleminen samaan aikaa tässä ja toisaalla määrittää teoksen olemusta ja antaa sille yhtä aikaa hartaan kontemplatiivisen ja mittaamattoman kesyttömän kaikkiallisen luonteen.

Essay / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene, A Scene II
Maiju Loukola: A SCENE - [näyttämö, näytäntö, näyttö, ättä, näkymätön, näky-mä]’ (2021)
https://helsinkibiennaali.fi/a-scene-essee/

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - A Scene
Svenska Yle 12.6.2021
https://svenska.yle.fi/a/7-10001904

Kokemus pienten suurten kysymysten äärellä istuessa on intiimi, herkkä ja rauhoittava. Neliönmuotoisesta kaiuttimesta muodostuu kuin jonkinlainen maallinen alttaritaulu, jonka edessä pysähtyä, hiljentyä ja reflektoida. Tai kenties portaali, jonka kautta salaisuudet tulevat kuulluksi.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Clare
Oona Latto 10.5.2021
https://oonabee.wordpress.com/2021/05/10/mita-jos/

Maarasen maalausten vastinparina Forum Boxin parvella on Mark Niskasen ja Jani-Matti Salon kolmikanavainen ääniteos Clare (2021). Suomeksi ja englanniksi lyhyitä lauseita supattava Clare perustuu neljäntoista vuoden ajan kerätylle twiittien arkistolle, joka on järjestetty psykoanalyytikko Karen Horneyn teorian mukaan eri kategorioihin. Horney puhuu neurooseista, jotka saavat ihmiset liikkumaan toisiaan liki, nousemaan toi­siaan vastaan ja etsimään itsenäisyyttä muista ihmisistä. Claren hiljaiset kuiskaukset kuulee vain, jos asettuu istumaan suoraan kaiuttimien eteen sijoitetuille tuoleille. Teoksen esillepano tuo twiittien paranoidin yksinpuhelun yhtä aikaa lähelle ja pitää sen käsivarren mitan päässä kuulijasta. Clarea kuuntelee kuin puhetta, jota ei ole tarkoitettu omille korville.

Review / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Clare
Sini Mononen, Helsingin Sanomat 13.4.2021
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007914414.html

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Murmurations
Svenska YLE 1.11.2020
https://svenska.yle.fi/artikel/2020/11/01/finlandska-konstnarer-i-new-york-anpassar-sig-till-det-nya-normala

Salon suunnitteluja on aina mielenkiintoista katsoa niiden tarkkuuden ja korkean laadun vuoksi.

Review / Jani-Matti Salo (Lighting designs)
Mikko Hirvonen, Nykyesityksen kritiikki 26.10.2020
https://blogit.uniarts.fi/kirjoitus/nykyesitykset-ja-kritiikki-kurssin-esseita-jani-salo-yhdistaa-kasityolaisyyden-ja-kasitteellisyyden/

Inkeri Aula (s. 1978), Mark Niskanen (s. 1991) ja Jani-Matti Salo (s. 1984) ovat luoneet ihanasti supisevan ääniteoksen. Lausunta muistuttaa kuiskausvideoita, joissa pyritään tuottamaan mielihyvän väristyksiä erilaisilla hiljaisilla äänillä. Suurimman eron YouTuben niin sanottuihin ASMR-kokemuksiin tuo kolmikon tilateoksen ankara kauneus.

Kazimir Malevitšin (1879–1935) maalaamiin mustiin neliöihin kiteytyi moderni ajatus luonnon alisteisuudesta ja toisaalta pyrkimys tavoittaa jotain ylevää ja ihmisen ymmärryksen ylittävää. Samat teemat löytyvät ääni-installaation kolmesta turkoosista neliöstä. Ne ovat kaiutinpaneeleja, joihin kätkeytyy uutta äänitekniikkaa ja kierrätysmuovia, nykyihmisen ylivertaisuuden ilmentymiä.

Keskilattialla kuulijan ympärille piirtyy sisäkkäisten äänten kehiä. Ikään kuin kuiske, galleriatila, ulkoa kantautuva liikenne ja koko maailma pyörisivät kokijan ympärillä.

Sade on toisenlaista nyt kertoo jokikokemuksista ja elinympäristön muutoksista. Malevitš kutsui maalauksiaan paljaiksi ikoneiksi. Nyt suhteesta pyhään vihjaa akustiikka. Kaiutinpaneelit luovat vastaavia ilmiöitä kuin kirkkoholvit, jotka kuljettavat hiljaisiakin ääniä salin laidalta toiselle. (…)

Molemmat näyttelyt kuvaavat hienosti, kuinka muistaminen ja menneisyyden läsnäolon havainnointi lisäävät ymmärrystä kaiken yhteenkietoutuneisuudesta.

Review / Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - The Rains Are Different Now
Tuuli Penttinen-Lampisuo, Satakunnan Kansa 14.9.2020
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000007094960.html

Artist talk / Inkeri Aula, Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Ghost Light
Ghost Light in Conversation: On Art and Sensory Research 8.7.2020
https://www.manacontemporary.com/event/ghost-light-in-conversation-on-sensory-research/

Review / WAUHAUS & Minna Leino - Sapiens (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Tuula Viitaniemi, YLE 26.9.2019
https://yle.fi/aihe/a/20-291649

Review / WAUHAUS & Minna Leino - Sapiens (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Matti Tuomela, Mustekala 17.9.2019
https://mustekala.info/sapiens-tarkeinta-on-kysya/

Jussi Matikaisen ja Tomi Pekkolan musiikki sekä Heidi Soidinsalon vertikaaliset äänet, Laura Haapakankaan puvut ja Minttu Minkkisen ja Sanna Sucksdorffin naamiot nousevat Jani-Matti Salon kuvien kauneutta ja harmoniaa tukevien valojen avulla jokaista pientä piirtoa myöten katsojien tarkasteltaviksi. Ja kaikkea sävyttää valtava intiimiys, käsin kosketeltavuus, fyysisyys, läsnäolo joka omalla tavallaan haraa totunnaista suuren näyttämön estetiikkaa vastaan.

Review / WAUHAUS & Minna Leino - Sapiens (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 12.9.2019
www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006236275.html

Också ljudplaneringen är ett lärdomsprov signerat Joonas Pernilä, den böljar fram och tillbaka på ett synnerligen naturligt sätt och stöder hela tiden helheten, liksom även det fyndiga ljuset (Jani-Matti Salo) som låter allt bada i grönt.

Review / TADaC - Their Limbs Their Lungs Their Legs (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Tove Djupsjöbacka, HBL 26.1.2019
https://www.hbl.fi/artikel/gront-ar-skont/

Jani-Matti Salon valosuunnittelussa hämäryys ja kiiltävyys laittavat katsojan näkökyvyn tarkoituksellisesti koetukselle.

Review / TADaC - Their Limbs Their Lungs Their Legs (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 20.1.2019
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005971858.html

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo
Finnish Art Agency 7.1.2019
https://www.finnishartagency.com/interview-with-artists-mark-niskanen-and-jani-matti-salo/ (in English)

Salon ja Niskasen valosuunnittelu Teater Viiruksen Den Andra Naturen -esitykseen on pelkistettyä ilmaisua, joka keskustelee teoksen sisällön kanssa. Suunnittelu perustuu toistuvaan, vahvaan rakenteeseen sekä tiukkaan valon laadun ja sävyn valintaan. Esityksen visuaalinen estetiikka on viimeistelty ja vaikuttavan vieraannuttava. Valo sekä esityksen kerroksellinen lavastus taipuvat yhteistyöhön ansiokkaasti. Salolle myönnetään Säde-palkinto nyt toisen kerran.

Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen tekevät minimalistisen tyylikästä ja tarkkaa työtä esityksestä ja vuodesta toiseen, erityisen ansiokkaasti tässä Teater Viiruksen teoksessa Den Andra Naturen, yhteistyössä Laura Haapankankaan kerroksellisen lavastuksen kanssa. Sameiden muoviverhojen takana pehmeässä kelmeässä valossa näkyvät hahmot olivat erityisen hyytävän huikeita, ja kohtauksia leikkaava uskomaton kineettinen varjoteatteri osoittautui yhdeksi tavalliseksi pyöriväksi valovilkuksi kahden muoviverhon takana. Neroutta.

Award / Den Andra Naturen (Lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV 11.3.2019
www.teme.fi/fi/ajankohtaista-svav/svav-jakoi-thalia-juhlassa-11-3-2019-sade-palkinnot/

Tämän kenties merkittävimmän nykytekstin kantaesitys, Den Andra Naturen Viiruksessa (ohjaus Anni Klein, äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo, valosuunnittelu Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen, lavastus- ja pukusuunnittelu Laura Haapakangas) tekee suvereenilla minimalistisella taituruudella ja herkkyydellä kunniaa tekstin luonnolle. Siinä, missä eläinolennon katse kohdistuu meihin kirkkaana, ihminen näyttäytyy esityksessä epämääräisenä, usein kuin teurastamon muoviseinien takaa, naamio kasvoillaan, ääni ja ruumis äänen lähteenä erotettuna toisistaan playbackaamalla. Tämä auditiivis-visuaalinen kylmä kliinisyys kehystää julmuuden ja kärsimyksen variaatioita. Mutta sen esityksellinen ele ei sorru saarnaamaan.

Review / Pipsa Lonka - Den Andra Naturen (Lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Hanna Helavuori, Tinfo 8.3.2018
https://www.tinfo.fi/fi/huomio_sukupuolittuneisiin_toimijuuksiin

Longan esseistinen, vahvojen kuvien ja näennäisesti pienten, mutta hiljalleen volyymiaan kasvattavien havaintojen näytelmä tulkitaan Anni Kleinin ohjauksessa, Heidi Soidinsalon äänisuunnittelussa ja Laura Haapakankaan sekä Jani-Matti Salon ja Mark Niskasen visualisoinnissa tarkkojen kohtausten keskusteluksi. ★★★★★

Review / Pipsa Lonka - Den Andra Naturen (Lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 7.3.2018
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005594915.html

Review / Pipsa Lonka - Den Andra Naturen (Lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Matti Tuomela, Mustekala 1.6.2018
https://mustekala.info/tappamisesta-den-andra-naturen/

Lavastus, puvut, maskit, valot, äänet ja sävellykset edustavat vahvasti Tunturikadun teatterin kokonaisvaltaista näyttämöllistä ajattelua ja ovat kaikki aivan ensiluokkaista työtä.

Review / Q-teatteri - Mount Everest (Set, lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Lauri Meri, Helsingin Sanomat 20.9.2018
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005834925.html

Som sceniskt verk är föreställningen stilig. Ljusdesignen av Jani-Matti Salo och Mark Niskanen spelar med vitt skarpt ljus och lika skarpa skuggor, och deras gråa, minimalistiska scenografi inger en depressiv känsla så fort man ser den.

Review / Q-teatteri - Mount Everest (Set, lighting and video design: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen)
Sonja Mäkelä, HBL 21.9.2018
https://www.hbl.fi/kultur/skarp-skildring-av-sorg-som-blir-sjuklig/

På scenen ligger ett gigantiskt tyg - en luftballong eller fallskärm som glöder likt lava i Jani-Matti Salos ljussättning.

Review / Cirkus Cirkör - Under (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Anna Ångström, Svenska Dagbladet 4.10.2017
https://www.svd.se/a/51X8b/cirkuskonst-i-vantan-pa-ett-under

Scenografi och ljussättning är smart och effektiv.

Review / Cirkus Cirkör - Under (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Örjan Abrahamsson, Dagens Nyheter 16.9.2017
https://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/cirkus-cirkor-under-om-manniskor-mot-vader-pa-vastmanlands-teater/

Hår, på Västerås teater, en tittskåpsteater byggd för klassiska talpjäser i början av förra seklet, pressar Cirkus Cirkör in vårldens stormar med sin enorma scenografi, sin utmanande dramaturgi, sin håftiga ljusdesign, sin suggestiva musik och sin enastående cirkuskonst.

Review / Cirkus Cirkör - Under (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Birgit Ahlberg-Hyse, VLT 15.9.2017

Interview / Mark Niskanen & Jani-Matti Salo - Palmudisko
YLE Kultakuume 2.8.2017
https://areena.yle.fi/1-4155363 (in Finnish)

Interview / Jani-Matti Salo
Finnish Dance in Focus 2017-2018
finnish_dance_in_focus_2017-2018.pdf (5,5Mt)

Kaapelitehtaan Pannuhallissa yleisö saa asettua säkkituoleihin keskelle tilaa, jossa Ona Kamu ja tanssija Janne Marja-aho liikkuvat. Siten pääsee myös osalliseksi Jani-Matti Salon valoteoksesta, joka tuntuu piirtävän esiin äänen väreilyt, spiraalit ja nykäykset, ikään kuin infraäänien ja sähkömagneettisten aaltojen nuotit. Huumaavaa, miten ne täydentävät toisiaan. Korkealta katosta lähtee ohut valokeila, joka levenee alaspäin. Aivan kuin koko esitys tapahtuisi pyramidin sisällä, sen parantavissa pohjakerroksissa. (...) Pyramidi-esitys ei kuitenkaan jää vain epämääräiseksi oleiluksi materiaalin kanssa, vaan koen, että esitys on itsessään vahva statement tieteen älyllisen uteliaisuuden ja taiteen unelmoivan voiman puolesta. Mielenkiintoista on myös ajatella Pyramidia suhteessa Zodiakin viime vuoden viimeiseen ensi-iltaan, Flashdanceen, jossa siinäkin liikuttiin installaation, tanssin ja valo- tai ääniteoksen välimaastossa. Siinä tarkasteltiin pimeyden mahdollisuuksia.

Review / Ona Kamu Kollektiivi - Pyramidi (Spatial, lighting and video design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 27.1.2017
https://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000005063193.html

Gruppen Ona Kamu Kollektiivis storstilade men tillika intima och tilltalande Pyramidi, har elekrtonisk musik, ljus och rörelse som bärande element. Helheten är performanslikt framväxande men musikmässigt genomkomponerad. I uppspelet möts scen och publik mindre konventionellt och avsiktligt på ett inkluderance sätt. Pannhallen har gjorts till en klubbliknande miljö där publiken får röra sig fritt, såväl bland flankernas stolrader som själva scenens säckstolar. Publikens sporadiska rörelse och medvetenheten om eller upplevelsen av de andras reaktioner, blir en del av föreställningen. Den elektroniska musiken, med registrerat material från arkeologisk forskning av pyramiderna i Bosnien som utgångspunkt, blir ett slags stomme. Den resonerar i Jussi Matikainens ljuddesign, i Jani-Matti Salos rums- och ljusdesign, i Ona Kamus och Janne Marja-ahos sceniska agerande - och i publikens benmärg och medverande. Pulsen och incitamentet till 'rärelsen överallt' kommer tydligt från musiken. Tidvis blir det klart påtagligt i ljussättningen men sina skulpturala former och kalejdoskoplikt växlande mönster eller i Janne Marja-ahos och Ona Kamus fysiska agerande, tidvis mera subtilt, som något man kanske bara anar sig till. Ljusdesignen är lika markant som mångsidig och en upplevelse redan i sig. De växlande mönstren i svart-vitt färgar scen och publik i till exempel rutor, ränder, prickar, vågor, strålar eller kaskader. Frasen 'allt går som av sig själv' som spelas upp som en del av ljudvärlden, blir för mig ett slags nyckel till hela föreställningen. Helheten framstår motiverad och otvungen på ett sätt som gör att man även som åskådare lätt öppnar sig och blir mottaglig. Möjligheterna för avläsning är många och de växlar fint under föreställningens gång.

Review / Ona Kamu Kollektiivi - Pyramidi (Spatial, lighting, and video design: Jani-Matti Salo)
Jan-Peter Kaiku, HBL 27.1.2017

Olemme todellakin kuin pyramidin tai salaisuuden sisällä, todistamassa eri taiteilijoiden luovuuksia. Ääni, valo ja liike ovat omia teoksiaan Kollektiivin teoksen sisällä, eri huoneita pyramidin uumenissa. Katsojalla on vapaa liikkuvuus näyttämötilassa, ja teosta havainnoikin helposti liikkumalla eri taiteilijoiden rekisterien välillä. Kukin tekijä kommunikoi taiteellaan niin yksityiskohtaisesti, että kokijan aistit uppoavat kunkin muodon sisälle ajoiksi. Samalla kokemus rakentuu innostavan hätäiseksi; aivan kuin olisi seikkailupelin tai tehtävän sisällä, missä on rajallinen määrä aikaa ratkaista pulma, jonka johtolankoja näyttämöelementit ovat. (...) Näyttämön kolme pääelementtiä; valo, ääni ja liike istuvat hyvin hajanaisesti yhteen riviin. Ne kiertävät kukin vaikuttavana teoksenaan yhteisen teosnimittäjän ympärillä planetaarisessa yhteydessä, mutta eivät asetu täydelliseen linjaan keskenään, yhteen tajunnanräjäyttävään kompositioon. Ne ikään kuin vastustavat yhdistymistä, mutta rakentuvat silti kohti yhteistä ylempää suuntaa. Ne hiipuvat näyttävästi pyramidinsa sisäiseen avaruuteen kuin yhdessä pidetty salaisuus.

Review / Ona Kamu Kollektiivi - Pyramidi (Spatial, lighting, and video design: Jani-Matti Salo)
Niko Hallikainen, Okulaari 1.2.2017
https://www.zodiak.fi/fi/paivakirja/okulaari-salaisuuden-maisemassa

Kumisevat bassojytinät ja särisevät äänimatot yhdistyvät mustavalkoiseen valokerrontaan, joka muuttaa tauotta areenan näyttämökuvaa. Laatikkokuviot rikkoutuvat sähköä väriseviksi langoiksi, kunnes energiaa ritisevä verkosto hajoaa ja tilan keskelle syttyy valkoista valoa sykkivä kehä. Taivaaseen ulottuvan valopyramidin suojassa esiintyjät kohtaavat erotakseen jälleen. Lopulta valoaallot huuhtovat mustan ja valkoisen, valon ja pimeän pois.

Review / Ona Kamu Kollektiivi - Pyramidi (Spatial, lighting, and video design: Jani-Matti Salo)
Raisa Rauhamaa, Teatteri ja Tanssi 2/2017

Olen harvoin tuntenut olevani oikeasti 'sisällä' jossain teoksessa. Toisaalta se on ollut myös tietoinen valinta - olen seurannut esityksiä mielelläni ulkopuolisena tarkkailijana. Onneksi uskoin etukäteisinfoa ja vaihdoin paikkaa pois pimeästä tilan reunoille asetetuista tuoleista valoilla rajattuun esitystilaan. Silloin iski kuin tuhat wolttia, koska samalla hetkellä tapahtui myös muutos tanssijan liikkeen volyymissä, valoissa ja äänissä ja minä pääsin sen sisään. Teoksen visuaalinen ja äänimaailma nielaisivat sisäänsä hyvällä tavalla. Jani-Matti Salon hienot valot olivat kuin valkoisen kohinan aaltomuotoja. Välillä ne taas muistuttivat 1960-luvun op-kangasta, joka väreili ja liikkui mattona ihmisten yllä ja lattialla. Hetkittäin olo oli kuin television lumisateessa, myrskyn silmässä tai sydänkäyrän sisällä, kun Ona Kamu ja Janne Marja-Aho liikkuivat äänien ja valon sykkeen tahdissa ja siihen reagoiden.

Review / Ona Kamu Kollektiivi - Pyramidi (Spatial, lighting, and video design: Jani-Matti Salo)
Aino Kukkonen, Teatteri ja tanssi, www-sivusto 1/2017

Flashdancessa luodaan vaikuttava tila, jossa katsojat kohtaavat pimeyttä, heidän näkökenttäänsä rajoitetaan ja häiritään. (...) Flashdancessa pimeys antaa mahdollisuuden kokea jotain muuta kuin itsestään selvää.

Review / WAUHAUS - Flashdance (Lighting design: Jani-Matti Salo, Samuli Laine)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 9.12.2016
https://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000004998713.html

Utgångspunkten är enkel men snudd på genial. (...) Vad som exakt sker där under skynket, hur effekterna riktigt skapas, förblir en gåta. Men rum, ljus och ljud används underfundigt. Tänk att mörker kan vara så mångsidigt, rymma så många skuggor, djup och kontraster!

Review / WAUHAUS - Flashdance (Off-stage: Laura Haapakangas, Juni Klein, Samuli Laine, Jarkko Partanen, Jani-Matti Salo, Heidi Soidinsalo)
Isabella Rothberg, HBL 10.12.2016
https://www.hbl.fi/kultur/lysande-scenkonst-i-morkret/

Installaation valot ja äänet olivat hivelevän hienosti toteutettuja.

Review / WAUHAUS - Flashdance (Off-stage: Laura Haapakangas, Juni Klein, Samuli Laine, Jarkko Partanen, Jani-Matti Salo, Heidi Soidinsalo)
Raisa Rauhamaa, Teatteri & Tanssi 1/2017

Fail - virheellinen esitys sekä Circon Maneesissa esitetty Hype-kollektiivin toteuttama, Sara Mellerin ohjaama ja käsikirjoittama Father fucker ovat visuaalisuudellaan, lavastukseltaan ja videosuunnittelultaan tyrmäävän hienoja.

Review / Noora Dadu- Fail (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 21.11.2016
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000004875841.html

Yhtä lailla materiaaliselta vaikuttaa valo, joka tuntuu lämpönä ja hyväilee vartaloita. (...) Teos ei hae harmoniaa vaan antaa kehojen, äänien ja valojen töröttää näyttämöllä. Lopun kompromissittomuus muljauttaa tanssiteoksen vielä uusille urille. Ei synny kaaosta eikä harmoniaa vaan jotain aivan uutta tapaa olla. Välähdys tulevaisuudesta, siitä, miten voisimme olla ja hahmottaa maailmaa uudella tavalla.

Eeva Muilu - 〰 〰 〰 (Lighting design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 31.10.2016
https://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000002928033.html

Tanssin ja äänimaailman lisäksi pehmeät valot luovat tunnelmaa harmaaseen, pelkistettyyn tilaan. (...) Muilu on kerännyt ympärilleen huipputiimin, joka onnistuu tehtävässään vietellä yleisö maailmaansa pienin, huomaamattomin teoin.

Eeva Muilu - 〰 〰 〰 (Lighting design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo)
Sara Nyberg, Teatteri & Tanssi 7/2016

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää tarjoaa katsojalle sitä, mitä otsikko lupaa. Enemmänkin, vaikka odotukset Antti Hietalan Ihanat ihmiset -kantaesityksen (2014) jälkeen ovat varsin korkealla. Hietala sai tuolloin Lea-palkinnon vuoden parhaasta näytelmäteoksesta, Jani-Matti Salo taas palkittiin valosuunnittelusta ja lavastuksesta. Kokonaisteos tekee jälleen vaikutuksen - näytelmä ja näyttämöllepano kulkevat käsi kädessä, tyylillä. (...) Sama mielihyvä leijailee Q-teatterin tyylipuhtaalla näyttämöllä. Kohtaukset limittyvät toisiinsa suggestiivisten valopallojen ja värien hehkussa.

Antti Hietala - Kevyttä mieliyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Marketta Marttila, Teatteri& Tanssi 6/2016

Kaksi vuotta sitten Q-teatterissa sai ensi-iltansa Antti Hietalan Ihanat ihmiset. Nyt ensi-iltaan tullut Kevyttä mielihyvää muistuttaa sitä monella tavalla, ultratyylikkäästä näyttämökuvasta lähtien. Jani-Matti Salon lavastus kertoo näytelmästä jo ennen kuin yhtään repliikkiä on lausuttu: se on tätä päivää kaikessa vaaleudessaan, hillitty ja kliininen. Ja kun näytelmä sitten alkaa, luo vuoroin punaisena ja kirkkaana palava suuri pyöreä valaisin merkkivalon kohtauksiin, jotka on viipaloitu samalla lailla tarkkarajaisen toistuviksi kuin kehysmäisen seinärakenteen reunat.

Antti Hietala - Kevyttä mielihyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Sanna Kangasniemi, Helsingin Sanomat 17.9.2016
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002921191.html

Q-teatterin uuden kantaesityksen Kevyttä mielihyvää näyttämökuva on kuin päivitetty versio keväällä nähdyn Tavallisuuden aaveen maailmasta. Jälleen kerran kehyksiin on rajattu niukasti sisustettu olohuone, jossa ruokapöytäkin on samassa kohdassa. Ankean beigen sijaan Jani-Matti Salon lavastus ja valot ovat kuitenkin korostetun tyylikkäät, valkoiset seinät ja lattia kiiltelevät rosottomina. Voimakkaat valopinnat piirtävät henkilöt kuin paperinuket taustaa vasten.

Antti Hietala - Kevyttä mieliyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Katri Kekäläinen, Hämeen Sanomat, 21.9.2016

Det som lyfte Ihanat ihmiset var den snygga och ofta överraskande visualiseringen, kombinerad med skarp dialog och ett genuint intresse för bifigurernas livsöden. I Kevyttä mielihyvää är det visuella uttrycket (signerat Jani-Matti Salo) på samma häga nivå.

Antti Hietala - Kevyttä mieliyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Martin Welander, HBL 19.9.2016
https://www.hbl.fi/kultur/medelaldersmannens-eviga-kris/

Scenen är ljus och fräsch. Stiliga vita stolar runt ett bord, en dyr enkel soffa. Ett mjukt ljusblått sken mot fondväggen. Scenen, designad av Jani-Matti Salo, är som hela föreställningen Kevyttä mielihyvää snygg och distanserad. Precis som personerna i sina enkla snygga kläder: kostymer och klänningar i grått, svart, beige. (...) Scenbytena är snygga, snabba - lamporna släcks, ett dovt ljud hörs, och så börjar allt om igen, lite mer skruvat. Även i övrigt är ljus- och ljuddesignen närmast fulländad, signerade Salo och Johanna Storm.

Antti Hietala - Kevyttä mieliyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Sonja Mäkelä, Ny Tid 14.10.2016 
https://www.nytid.fi/2016/10/hogklassigt-men-svalt/

Esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin Minna Haapkylän asuista annan pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavalle täyden kympin! Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Antti Hietala - Kevyttä mieliyvää (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Tuula Viitaniemi, YLE / Penkkitaiteilija 20.10.2016 

Vastapainona muun ilmaisun yllätyksellisyydelle Jani-Matti Salon intensiivinen tila- ja valosuunnittelu piirtää esitykselle niin selkeän kaaren kuin vain voi. 

Elina Pirinen - Oksensitte Jupiteria (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Tenka Issakainen, Lapin Kansa 7.10.2016

Musiikille, valoille ja tekstille löytyi sama rytmi. Teoksessa oli hyvin paljon erilaisia kerroksia ja monimuotoisia nyansseja, eikä se jäänyt niin yksiselitteisiksi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Erittäin mielenkiintoinen ja uutta ajattelua sisältävä teos. 

Elina Pirinen - Oksensitte Jupiteria (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Raija Ilo, Keskipohjanmaa 29.7.2016

Olisiko tapahtumaa voinut mitenkään arvioida? Onko se edes ajateltavissa taiteena? Minun kohdallani kyse oli lähinnä juomisesta, tupakoimisesta ja ihmisten tapaamisesta. Hauskaa oli, mutta yhtä hyvin olisi voinut olla jotain muutakin. Aamu kuuden seitsemän aikoihin Suvilahden aukiolla esillä ollut arkku poltettiin. Lähdin hoipertelemaan laskuhumalassa kotiin. Päässäni hakkasi yksi lause: Elämä taideteoksena. Se oli ainoa asia, mikä tapahtumasta tuli mieleen. Kahden itseisarvon yhteensulautuminen. Se tuli mahdolliseksi, sillä Ruumiinvalvojaiset tuntui hetkellisesti häivyttävän seinien lisäksi myös ääriviivat - kaiken institutionaalisen. Situaatiossa, kuten Debord olisi asian ilmaissut, onnistuttiin puhkomaan spektaakkelin läpi - luomaan merkityksetön, individuaaliton ja kommunikaatioton tyhjiö, jonka läpi saattoi hetken koskettaa niin elämän kuin taiteenkin perustaa. Ainoa tapa saattaa se paperille lähtee oman kokemuksen purkamisesta. Auringon sammuminen ei unohtunut, mutta hetken se tuntui ihan hyväksyttävältä.

Post-MJ Era Institute Of Consciousness - Ruumiinvalvojaiset (WAKE) (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Matti Tuomela, Mustekala 13.1.2016
https://mustekala.info/taide-ja-kritiikki-eraana-kurinjalkeisena-lauantaina/

Ljuset är flott orkestrerat av Jani-Matti Salo. 

Ima Iduozee - Purple Nights (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Anna Ångström, Svenska Dagbladet 1.11.2015 
http://www.svd.se/ima-iduozee-gor-starkast-intryck-i-eget-solo

Nya verket 'Purple Nights' för tre dansare utgör ena halvan av en helaftonsföreställning på klarascenen och väcker fantasin till liv med hjälp av Jani-Matti Salos ljusdesign. (…) Den fluorescerande dansmattan blir en tabula rasa, ett oskrivet blad där kroppen graviterar mot golvet och söker samspelet med både skuggor och ljud. Både energin och eftertanken uppstår i dialog med Kasperi Laines skrivbordstechno. Estetiken är subtil och suggestiv som en electronicavideo av Chris Cunningham, nästan lite hotfull med sin sterilt upplysta scenplats. Det skapar ett hypnotiserande kraftfält kring Iduozees koreografi, abstrakt men ändå högst konkret och gripande i sin meditativa balansakt mellan gatusmart och graciöst.

Review / Ima Iduozee - Purple Nights (Set and lighting design: Jani-Matti Salo), This is the title (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Johanna Paulsson, Dagens Nyheter 2.11.2015
http://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/purple-nights-och-this-is-the-title-pa-klarascenen/ 

Katsojat makaavat Jani-Matti Salon suunnittelemien valokehien alla, näiden tiheärytminen tuike tuottaa aistimuksen ajan leviämisestä. Tilassa syntyy tunne eriytymättömyydestä.

Review / Aune Kallinen - Sädekehistä (Spatial and lighting design: Jani-Matti Salo)
Niko Hallikainen / Teatteri & Tanssi 7/2015

Ihan ensimmäiseksi Kiasma-teatterin Sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtumassa tekee vaikutuksen tilan valoisuus ja heleys. Ja yhtä kaunis on koko esitystapahtuma, joka on täynnä antautumisia, loistamista, rakkautta. (...) Sädekehistä on mitä vahvimmin juuri Beuysin ajattelun perillinen. Ihmisyys itsessään on Sädekehistä-esitystapahtumassa taidetta. Pesukohtauksessa alastomat vartalot sivellään valolla kuin Beuysin hunajalla. Vartalot hohtavat lähes ylimaallisen kauniisti ja asettuvat kultaiseen leikkaukseen. (...) Toisinajattelu mielletään usein jonkinlaiseksi vastarannankiiskenä olemiseksi, oppositioon asettumiseksi. Kiasma-teatterin Sädekehistä - täydellisen politiikka ei tarjota täyskäännöstä. Juuri siksi Sädekehistä on äärimmäisen tärkeä esitys, joka muuttaa poliittisen teatterin suuntaa. Pieni liike on se, mitä tarvitaan.

Review / Aune Kallinen - Sädekehistä (Spatial and lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 30.9.2015
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002856058.html

Bojana Kunstin ajatuksien demonstraationa minulle näyttäytyi Sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtuma Kiasmassa. Me tutkimme sitä, kuka 'me' kollektiivina olemme. Tapahtuma on yhtä aikaa avautuvia mahdollisuuksia olla eri tavoin yhteydessä tilaan ja valoon, ääniin, toisiimme, myös etäällä Tampereella, ja vaeltaa Kiasma-teatterin eri tiloissa, aistia, sitä, mikä ympärillä avautuu. Miten autuuttavaa! Matkakumppanina Giorgio Agambenin teksti 'Sädekehät'. Minut pysähdytti ajatus sädekehästä vyöhykkeenä, jossa laajaksi saadaan ylimääräinen mahdollisuus, kun kaikki mahdollisuudet on kadotettu.

Review / Aune Kallinen - Sädekehistä (Spatial and lighting design: Jani-Matti Salo)
Hanna Helavuori, Tinfo info 1.10.2015
http://www.tinfo.fi/fi/TINFO-tiedote_33_1102015 

Seminaari koostuu esitelmistä, dramatisoiduista osista sekä lavashow'sta. Esitys on dramaturgialtaan hitusen hapero ja sekava. Silti on heti sanottava, että työryhmän luoma estetiikka on hienosäätönsä vuoksi komeaa: se liukuu koulunäytelmämäisestä demonstroinnista spektaakkelin imuun, älyllisestä viileydestä liikuttaviin lapsuusmuistoihin. Neverland tuhlailee sävyjä, säveliä, hetkiä, liikkeitä, ajatuksia. Se on kaunis ja antelias esitys.

Review / Post-MJ Era Institute Of Consciousness - Neverland (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 1.8.2015
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002842062.html

(...) Les modulations lumineuses conçues par le très talentueux Jani-Matti Salo, mises en èuvre par Cyril Mulon. La lumière sépare donc les différents temps de l´opus, communique son énergie aux interprètes, réchauffe la salle lorsque besoin est et dévoile le mur du fond de scène, surface accidentée et abstraite virant ocre jaune et finissant par évoquer un paysage urbain.

Review / Wang & Ramiewz - Felahikum (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Nicolas Villodre, www.flamencoweb.fr 22.3.2015

Esityksen tila-valo-ratkaisu oli todella tyylikäs ja toimiva. Valosuunnitelma oli harvinaisen ilmava, hengittävä ja pelkistetyssä kliinisyydessään osuva. Tarkat leikkaukset ja siirtymät loivat dramaturgiaa ja rakensivat kokonaisuutta täydellisesti. Videoita käytettiin taiten ja hienoeleisesti valon jatkeena. Harkituista elementeistä otettiin kaikki irti, silti pysyen yhtenäisessä estetiikkassa.

Award / Säde-palkinto 2014 / Lighting design (Antti Hietala - Ihanat ihmiset)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV 8.3.2015
https://sadepalkinto.blogspot.com/2015/03/vuoden-2014-sade-palkinnot.html

Ihanat ihmiset on syksyn tyylikkäin draama (...) Jani-Matti Salon lavastus on niin kertakaikkisen toimiva, että yksin se saa haukkomaan henkeä koko kaksituntisen esityksen ajan. ★★★★★

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Lauri Meri, Helsingin Sanomat 20.9.2014
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002762829.html

Jani-Matti Salon ultratyylikäs, steriilin valkoinen näyttämökuva on täydellinen ja armoton kehys ihmisen raadollisuudelle (...) Esityksen tiukka rytmi on Hietalan ohjauksen ja Jani-Matti Salon valaistuksen tulos. Toistot, yhä uudelleen alkavat kohtaukset ja kiihtyvä tempo kasvattavat katsojankin sisuksissa paineen ja kysymyksiä. Tai oikeastaan vain yhtä kysymystä: miksi? Miksi me uudestaan ja uudestaan satutamme toisiamme?

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Ilona Kangas, Turun Sanomat 22.9.2014 
https://www.ts.fi/a/679064

Ihanat ihmiset är en visuellt knivskarp föreställning (...) Den audiovisuella helheten är i det närmaste fulländad. Jani-Matti Salos knivskarpa scenografi och ljus samverkar kongenialt med Timo Muurinens ljud och musik.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Martin Welander, HBL 23.9.2014
https://www.hbl.fi/kultur/nar-allt-redan-har-hant/

(...) lavastus on pelkistetty ja moderni. Jani-Matti Salon valot ovat selkeät ja piirtävät rajaa henkilöiden sisäisen ja ulkoisen maailman, olemisen eri tilojen välille. Teemat nousevat esiin värien avulla, ihanien ihmisten koti on puhtaan valkoinen ja yökerho paheen punainen. Esityksen suuri ansio on sen visuaalisuus. Tarinan lomassa voi tehdä pienen matkan tuntemattomaan. Visuaalisuus tukee käsikirjoitusta, jossa juoni ja henkilöiden sisäinen maailma risteävät, limittyvät ja irtautuvat toisistaan.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Terhi Tarvainen, Demokraatti 24.9.2014

Också Jani-Matti Salos scenografi med känsla för detaljer förtjänar att uppmärksammas. Parets vita drömhem har något spänt och sterilt över sig. Och då det under första akten blommar friska blommor i en vas slokar buketten olycksbådande under andra akten. Just den här detaljen känns symboliskt talande, tätt sammanlänkad med pjäsens budskap.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Anna von Bonsdorff, NyTid 6.10.2014 

Näin tarkkaa ja nyansoitua näyttelemistä, tilan, ajan ja vuorovaikutuksen juhlaa harvoin näkee.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Marketta Mattila, Teatteri & Tanssi 6-2014

Jani-Matti Salon kylmä ja kolkko lavastus (erittäin varakkaan pariskunnan koti) kuvaa hienosti hahmojen mielenmaisemaa, mikä tuo mieleen Michael Haneken elokuvat. Missään ei ole mitään kodikasta, ja ihmiset näyttäytyvät ympäristöstään irrallisina ja eksyneinä.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Tuukka Hämäläinen, www.obskuuri.net 2.10.2014

Esitys on kaunis. Designia ja 1970-lukua henkivä asunto on tyylikäs, valot heijastuvat vaaleille laajoille pinnoille. Valkealle lattialle vesimelonilla on tilaa räjähtää kappaleiksi. Asekin näyttää kädessä veistokselliselta.

Review / Antti Hietala - Ihanat ihmiset (Set and lighting design: Jani-Matti Salo)
Anu Ala-Korpela, Aamulehti 20.9.2014

Heikki Paasonen ja Jani-Matti Salo luovat valo- ja tilasuunnittelullaan Pannuhalliin esteettistä paisuttelua välttäen luonnon niin kokonaisvaltaisesti, ettei yleisö pääse sitä pakoon. Lopun tunnelmassa voi aavistaa ilmastonmuutoksen uhat: vuodenaikoja ei kohta enää ole, eipä juuri säätilojen vaihteluakaan, kelmeä hämärä hallitsee.

Review / Eeva Muilu, Masi Tiitta, Anna Mustonen, Satu Herrala - Nature Dances (Spatial and lighting design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 22.8.2014
https://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000002755251.html

Teos saa paljon irti Pannuhallista, joka muuntautuu esitys toisensa jälkeen teosten ehdoilla. Nyt Heikki Paasosen ja Jani-Matti Salon suunnittelema näyttämö työntyy nuolen muodossa katsomoon halkaisten sen kahtia. Yläikkunoista kajastaa oikullisen arvaamaton luonnonvalo, jonka kanssa valotekniikka leikkii vaivihkaa. Tanssijat nostelevat käsiään yläilmoihin sormeilemaan valoa ja kaatuilevat maata vasten. Ihmiskeho kurottautuu aina korkeammalle, romahtaa, maatuu ja nousee yrittämään uudestaan. Teos kiertää elämän alkamisen ja päättymisen vastavuoroisuudessa. Vaikka kehot luovuttavat ja kasvit lakastuvat, luonnon kiertokulku ei pysähdy eikä katso taakseen.

Review / Eeva Muilu, Masi Tiitta, Anna Mustonen, Satu Herrala - Nature Dances (Spatial and lighting design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo)
Niko Hallikainen, Teatteri & Tanssi 5/2014

Jani-Matti Salon valojen avulla näyttämöä venytetään intensiiviseksi ja ulottuvuuksiaan suuremmaksi.

Review / Ona Kamu kollektiivi - Seksiä klo 16.25 (Lighting Design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 25.4.2014
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002726383.html

Teemu Mäen yhdessä taitelijakollektiivin kanssa maalaamat suuret naivistis-realistiset, eri tyylejä ja elementtejä sarjakuvamaisesti yhdistelevät suurikokoiset maalaukset ovat keskeisessä osassa esitystä. Maalaukset muodostavat yhdessä punaisen kokolattiamaton ja Jani-Matti Salon selkeissä kontrasteissaan puhuttelevien valojen kanssa esityksen tehokkaan ja pelkistetyn tilaratkaisun.

Review / Teemu Mäki & Niina Hosiasluoma - Teoreema (Lighting design: Jani-Matti Salo, Set design: Teemu Mäki and Jani-Matti Salo)
Eeva Kemppi, Turun Sanomat 6.4.2014
https://www.ts.fi/a/615410

Valojen aavemaisuus piirtää näyttelijät tarkasti esiin.

Review / Teemu Mäki & Niina Hosiasluoma - Teoreema (Lighting design: Jani-Matti Salo, Set design: Teemu Mäki and Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, Helsingin Sanomat 31.3.2014
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002720614.html

Kahdeksan nuorta miestä tanssimassa itse tekemäänsä koreografiaa? Keskenään? Kyllä. Enpä olisi uskonut tätä päivää todistavani. Miesten moton mukaisesti elämä tapahtuu pääasiassa vapaa-ajalla. Nuorten venkoilu ja asioiden venyttely tulee ilmiselväksi. Maan vetovoima on julma ja ylösnousu unen turvasatamasta koltiaisille kova. Yllättävintä teoksessa on sen kaikenlainen - yllätyksellisyys. Eläinaiheiset T-paidat ja ääniraidalta kuultavat lainaukset Pekka Töpöhäntä -animaatioelokuvasta. Pekka Autiovuoren tulkitseman Monnin tokaisut kissan parhaasta komistuksesta, hännästä. Voisiko nuoren miehen aikuistumiseen liittyvää itsepohdiskelua symbolisemmin kielellistää? Toivoisin teoksen pakolliseksi oppimääräksi yläkoululaisille.

Review / Vapaa Aika - Tänään Tomi jättää tyttöystävänsä (Perfomance: Simoni Juoperi, Tero Hytönen, Antti Uimonen, Aleksi Kyllönen, Tatu Leinonen, Juho Vuoristo, Tuomo Tapanila, Tuomas Määttä, Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Jussi Tossavainen 8.8.2013
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002666036.html

Tänä vuonna Stoassa nähtiin kolmesta pienteoksesta koostuva kokonaisuus, jonka ehdottomasti mielenkiintoisin esitys oli tuliterän, kymmenen nuoren miehen muodostaman Vapaa Aika -ryhmän esitys Tänään Tomi jättää tyttöystävänsä. Vaikka viime joulukuussa perustettu ryhmä on uusi, ovat sen eri puolella Suomea asuvat jäsenet toimineet katutanssin parissa jo pitkään. Ryhmätyönä tehdyn esityksen kiinnostavinta antia oli sen selvä teatterillinen ote. Teoksessa oli rakenne ja päämäärä, ja tanssi palveli sisältöä, eikä ollut vain tanssia tanssimisen vuoksi. Silti onnistuttiin säilyttämään katutanssiin kuuluva battle-ajatus sooloinen. Tyypillisen vauhdikkuuden sijasta pääpaino oli liikkeiden hidastuksessa ja toistossa. Minua viehätti myös esityksen absurdi sävy ja vino huumori, jotka näkyivät ennen kaikkea äänitaustan koosteessa. Siinä kuultiin tekstipätkiä niin muumeista kuin Pekka Töpöhännästä ja myös Summertimea vanhana suomenkielisenä versiona. Hyvin paljon tapahtui myös täydessä hiljaisuudessa, mikä antoi monenlaisia merkityksiä kahdeksan lavalla olleen miehen toimille lukemattomien tyhjien pahvimukien seassa.

Review / Vapaa Aika - Tänään Tomi jättää tyttöystävänsä (Perfomance: Simoni Juoperi, Tero Hytönen, Antti Uimonen, Aleksi Kyllönen, Tatu Leinonen, Juho Vuoristo, Tuomo Tapanila, Tuomas Määttä, Jani-Matti Salo)
Annikki Alku, Demari 9.8.2013

Kokonaisuus tarjoaa ylenpalttisesti myös visuaalista nautintoa. Valosuunnittelu tukee ja kuljettaa esitystä tunnelmasta toiseen.

Review / Pauliina Hulkko - Pahan kukat (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Kainuun Sanomat, Aino Tiirikkala 9.7.2013

Jani-Matti Salon ote URHO:n valo- ja tilasuunnittelussa on vaikuttavaa seurattavaa. Alma Pöystin esittämä monologi kohoaa tilaa suuremmaksi, ja Salon kädenjälki tuntuu antavan Alman esittämälle URHO-hahmolle tunniksi rajattoman mielen topografian menettämättä keskittymistä hetkeksikään. Jani-Matti Salon työskentelyä on ilo seurata niin konseptuaalisella, narratiivisella kuin ihan puhtaan esteettisellä tasolla.

Review, Award nomination / Alma Pöysti et. al - URHO (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat
https://sadepalkinto.blogspot.com/2013/04/valosade-ehdokas-jani-matti-salo-urho.html

Sen, minkä esitys kiteyttämisessä ja syvyydessä menettää, se kuitenkin voittaa tilan, äänien, kuvien ja muodon myötä. Ja sen se totisesti tekee erityisen tyylikkäästi! Urhon tapa käyttää näyttämöä muistuttaa ranskalaista ja belgialaista nykyavantgardeteatteria esineiden ja nukkeilmaisun luontevassa käytössä.

Review / Alma Pöysti et. al - URHO (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Maria Säkö 22.3.2013
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002622087.html

Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun. Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot.

Valot olivat ihastuttava osa teoksen kokonaisuutta, välillä säestäen ja kommentoiden, välillä kulkien omia reittejään. Olennainen osa kokonaisuutta.

Review, Award nomination / Lehmus Murtomaa - Pastoraalisinfonia (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat 28.12.2012
https://sadepalkinto.blogspot.com/2012/12/jani-matti-salo-pastoraalisinfonia.html

Tuomas Norvio ja Jani-Matti Salo luovat ääniä kannettavillaan. Välillä tila täyttyy hälyllä, välillä taas sydämenlyönnit lävistävät tilan. Yksilö ja yhteisö limittyvät, sillä sinfonia on yhteinen ponnistus. Esitys leikkii sinfonian rakenteella, sillä jopa kivillä ja ruukkukasvilla on soolot. Kun kaikki tehdään vähän kieli poskessa, on aivan mahdotonta olla heltymättä.

Review / Lehmus Murtomaa - Pastoraalisinfonia (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Maria Säkö 21.11.2012
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002593819.html

Monimediallinen teos salli katsojan liikkumisen. Tämä sai luoda, leikata ja miksata tapahtumasta kokonaisuutensa. Koin kauniita, hauskoja ja yllättäviä hetkiä editoidessani omaa kuulokuva-liiketila-koreografiaani. Koin tapahtuman, jossa tekijyys todella luovutettiin katsojalle. Olin huikaistunut esityksen moniaistisesta ja käsitteellisestä annista.

Review / Heidi Soidinsalo & Juni Klein - Heidi Klein (Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo)
Marja Silde, Teatteri & Tanssi 1/2013

Jani-Matti Salon valaistuksen ja Kasperi Laineen musiikin kanssa teoksesta tulee ehjä kokonaisuus, jonka rytmi koostuu pyrähdyksistä ja pysähdyksistä.

Review / Ima Iduozee - This is the title (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 2.8.2012
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002548660.html

Yhteiskunnallista liikettä on suomalaisen esitystaiteen 2000-luvun helmi. 

Review / Aune Kallinen, Lehmus Murtomaa, Jenni Koistinen - Yhteiskunnallista liikettä (Lighting design: Jani-Matti Salo, Spatial design: Aune Kallinen and Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Maria Säkö 12.5.2012
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002529582.html

Valoilla rakennetaan Pannuhallin karusta tilasta meditatiivinen paikka. 

Review, Award nomination / Veli Lehtovaara & Maria Ferreira Silva - Light as a Feather, Green as an Apple (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Marja Hannula 1.3.2012
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004859735.html 

Jani-Matti Salon valosuunnittelu Veli Lehtovaaran ja Maria Ferreira Silvan esitykseen Light as a Feather, Green as an Apple on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. Valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä.

Tarkkuus, ajattelu ja hienovaraisuus. Kokonaisvaltainen ote näkyy työssä kautta linjan. Tässä, kuten Pastoraalisinfoniassa, valonkäyttö on selvästi tarkkaan mietittyä. Ei mitään turhaa kikkailua. Suunnittelun motivaationa ei ole ensisijaisesti hienojen kuvien rakentaminen nykytekniikan mahdollistamin keinoin, vaan juuret ulottuvat syvemmälle, jopa filosofisiin kerrostumiin.

Review, Award nomination / Veli Lehtovaara & Maria Ferreira Silva - Light as a Feather, Green as an Apple (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV 7.1.2013, 1.3.2012
https://sadepalkinto.blogspot.com/2012/03/valo-sade-ehdokas-jani-matti-salo-green.html

Visuaalisesti esitys oli kurinalaisen askeettinen (...) Valkolattiaista näyttämötilaa linjasivat ja rajasivat Jani-Matti Salon valon ja varjon vaihtelua käyttavät geometriset valotilanteet.

Review / Wang & Ramirez - True Blue Market (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Uutispäivä Demari, Annikki Alku 5.8.2011

True Blue Market on täydellisen kompakti tanssiteos. Kolmen vartin kestossa siinä on kaikki olennainen eikä mitään liikaa (...) Upea minimalismi on voimissaan niin koreografiassa, musiikissa kuin visuaalisessa mustavalkoisessa ylöspanossa.

Review / Wang & Ramirez - True Blue Market (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Jussi Tossavainen 4.8.2011
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004821507.html

Ihmisessä on moninaisia soluja aina yli metrin mittaisista hermosoluista minimaalisiin punasoluihin. Sama mittakaavojen vaihtelu näkyy esityksessä. Lavalle syntyy monta päällekkäistä, toisensa läpäisevää tilaa. Markus Tsokkisen suunnittelema näyttämökuva laajenee ja syvenee aluksi valosuunnittelun ja lopulta takaosan fantasianäkymän avulla.

Review / Ona Kamu - Solutasolla (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Helsingin Sanomat, Maria Säkö 14.4.2011
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004800463.html

Esityksessä on mukana Jaana Kokon monikulttuurisuutta tarkastelevia maalauksia, mutta myös Kallinen, Murtomaa ja valosuunnittelija Jani-Matti Salo onnistuvat luomaan näyttämölle vahvoiksi pelkistettyjä kuvia ja asetelmia. Ne nähdessämme tiedostamme, että ne kuuluvat suomalaiskansalliseen taiteeseen, että olemme nähneet ne monesti ennenkin. Mutta samalla niissä on jotain todella vierasta, outoa.

Review / Aune Kallinen & Lehmus Murtomaa - Kansallinen hanke (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Laura Kimari www.skenet.fi 17.5.2011

Suomen Kansallisoopperan avara yleisölämpiö on tunnelmallinen tila tummana syysiltana. Linnunlaulun valot tuikkivat Töölönlahden itärannalla, valot heijastuvat vedestä ja puiden lehvät huojahtelevat tuulessa. Yleisö viihtyi Kolme sisarta -esityksessä, joka yhdisti Vivaldin tunnevoimaista barokkimusiikkia ja Anton Tšehovin Kolmen sisaren kalvavaa romanttista kaipuuta.

Review / Suomalainen kamariooppera - Kolme sisarta (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 20.9.2010)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004757194.html

Jani-Matti Salon valotilanteet korostavat pelkistynyttä, keskittynyttä tunnelmaa, vahvoja leikkauksia vältetään, vaihdot valotilanteissa tapahtuvat pehmeästi, luonnonvalon tapaan.

Review / Myllyteatteri - Saari (Lighting design: Jani-Matti Salo)
Maria Säkö, www.skenet.fi 3.12.2009

Review / Flow Mo: Response (Lighting Design: Jani-Matti Salo)
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 1.8.2009
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004669414.html

Back